Teinarieinari uimasilla ja tokohommissa
Tiistaina päästiin taas Mysin ja Paavon kanssa polskimaan ja moikkaamaan pitkästä aikaa Nana-seuraneitiäkin. Uintikuvista, joita myös tästä postauksesta löytyy, iso kiitos Janitalle :)
Kyllä on uinti mukavaa puuhaa Noppiksen mielestä. Hirveä hinku altaan reunalle hengailemaan. Ihan aina ei uintikiekalta olisi maltettu tulla kuivalle maalle ollenkaan... Innokkaille uimareiden seuraajille tässä myös linkki Janitan kuvaamaan uintivideoon :)
Tänään suunnattiin Viikkiin tokohommiin kimppatreenien merkeissä. Heti paikalle saapuessamme huomasin Noppiksen mielenkiinnon olevan tyystin muualla kuin minussa. Innokkaasti se kuitenkin tuli käskystä perusasentoon, mutta huomio herpaantui saman tien. Hajuja, hajuja... Tällä kertaa jopa siinä määrin hajuja, että leikkiminenkään ei ihan aina napannut :o Kun huomasin, ettei hommasta tule mitään, keskityin tekemään niin minimaalisen pieniä juttuja, jotka onnistuisivat ja saisin palkattua Nopan ihan superisti. Pari lyhyttä seuraamispätkää sujuivat kivasti, liikkeestä maahanmenot taas eivät. Ääntä lähti (koirasta) eikä kroppa pysynyt maassa nanosekuntiakaan. Ylikierroksia siis havaittavissa.
Tehtiin Pitan seurana paikkamakuuta, joka onneksi sujui mallikkaasti. Jätin Nopan, kävelin muutaman metrin päähän, palasin Nopan eteen palkkaamaan sen ja kasvatin taas välimatkaa. Ja tätä muutama kerta. Hieno pikkumusta paikkiksen suhteen :)
Myös luoksepäästävyystreeniä tehtiin viime kerrasta oppineina. Tällä kertaa treenikamu tässä oli vanha tuttu, joten rähinäongelmia ei ainakaan pitäisi olla, eikä sitten ollutkaan. Tehtiin niin, että tuomarin tullessa kohti ja ojentaessa kättään kohti Noppaa (ei koskenut missään vaiheessa) palkkasin siitä, kun Noppa aikansa tuomaria tuijoteltuaan vilkaisi mua. Alkoi nopeasti tarjoamaan pikaisesti kontaktia. Toivottavasti tästä saataisiin hyvä käyttäytymismalli tähän, koska näin ehkä vähän pelottavammatkin tuomarit onnistuttaisiin läpäisemään :D
Kyllä on uinti mukavaa puuhaa Noppiksen mielestä. Hirveä hinku altaan reunalle hengailemaan. Ihan aina ei uintikiekalta olisi maltettu tulla kuivalle maalle ollenkaan... Innokkaille uimareiden seuraajille tässä myös linkki Janitan kuvaamaan uintivideoon :)
Tänään suunnattiin Viikkiin tokohommiin kimppatreenien merkeissä. Heti paikalle saapuessamme huomasin Noppiksen mielenkiinnon olevan tyystin muualla kuin minussa. Innokkaasti se kuitenkin tuli käskystä perusasentoon, mutta huomio herpaantui saman tien. Hajuja, hajuja... Tällä kertaa jopa siinä määrin hajuja, että leikkiminenkään ei ihan aina napannut :o Kun huomasin, ettei hommasta tule mitään, keskityin tekemään niin minimaalisen pieniä juttuja, jotka onnistuisivat ja saisin palkattua Nopan ihan superisti. Pari lyhyttä seuraamispätkää sujuivat kivasti, liikkeestä maahanmenot taas eivät. Ääntä lähti (koirasta) eikä kroppa pysynyt maassa nanosekuntiakaan. Ylikierroksia siis havaittavissa.
Tehtiin Pitan seurana paikkamakuuta, joka onneksi sujui mallikkaasti. Jätin Nopan, kävelin muutaman metrin päähän, palasin Nopan eteen palkkaamaan sen ja kasvatin taas välimatkaa. Ja tätä muutama kerta. Hieno pikkumusta paikkiksen suhteen :)
Myös luoksepäästävyystreeniä tehtiin viime kerrasta oppineina. Tällä kertaa treenikamu tässä oli vanha tuttu, joten rähinäongelmia ei ainakaan pitäisi olla, eikä sitten ollutkaan. Tehtiin niin, että tuomarin tullessa kohti ja ojentaessa kättään kohti Noppaa (ei koskenut missään vaiheessa) palkkasin siitä, kun Noppa aikansa tuomaria tuijoteltuaan vilkaisi mua. Alkoi nopeasti tarjoamaan pikaisesti kontaktia. Toivottavasti tästä saataisiin hyvä käyttäytymismalli tähän, koska näin ehkä vähän pelottavammatkin tuomarit onnistuttaisiin läpäisemään :D
Kommentit
Lähetä kommentti