Heinäkuu!

Heinäkuu helteineen on täällä (tosin ne helteet taitaa olla jo taaksejäänyttä elämää...). Nyt vasta tuntuu siltä, että on oikeasti kesä, kun aurinko paistaa ja lämpötila on reippaasti plussan puolella.

Nyt blogiinkin vähän kuulumisia heinäkuun alkumetreiltä ja kesäkuun viimeisiltä päiviltä. Kesäkuu saatiin päättää komeasti Kulomäen täyttömäeltä Saran ja Hamletin kanssa, ja tätä postausta värittävätkin Saran ottamat muikeat reissukuvat :)

Viikko sitten tiistaina tokoiltiin Heurekalla. Näin viikko treenien jälkeen en ihan hirveästi muista, mitä kaikkea treenailtiin, mutta joka tapauksessa hienosti meni. Ihan treenien loppusuoralla sain hämmästellä Nopan pääkopan viimeaikaista kehitystä: oltiin kaikki koirakot suht tiiviissä ringissä, koirat noin metrin välein. Siinä sitten tehtiin peruskäskytyksiä koiran sivulta ja edestä ja koiran kiertämistä. Noppa teki näpsäkästi hommia, vaikka sen molemmilla puolilla oli toinen uroskoira. Kaiken kukkuraksi koko illan taivaalla väijynyt ukkosrintama päätti revetä hirvittävän jyrähdyksen saattelemana. Noppa vetäisi korvat luimuun, mutta jatkoi reippaana poikana hommia hurjien kehujen saattelemana. Paukkuarkahan se ei ole, mutta olihan tuo melko säikäyttävä juttu muutenkin hankalassa tilanteessa.

Kotimatkalla treeneistä taivas päätti revetä ihan kunnolla, ja Noppaa taas otti päähän niin maan perusteellisen paljon. Vettä tuli niin, että mulla lenkkarit kahden minuutin päästä tulvi vettä yli :D

Keskiviikkoaamuna valmistauduttiin lähtemään Saanan ja koirien kanssa Sipoonkorpeen päiväretkelle, mutta Noppa oli kummallinen. Vaelteli levottomana paikasta toiseen, kulki jäykästi, venytteli kovasti, meni makuulle hankalan oloisesti ja nousi samantien ylös, nieleskeli ja katseli mua surkeana. Samat oireet on olleet nyt viimeisen parin kuukauden aikana useammankin kerran, joten varasin vihdoin lääkäriajan Käpylän Vetekistä. Kuten aiemmillakin kerroilla, Noppa normalisoitui tunnin-parin kuluttua, ja sain marssia lääkäriin intoa puhkuvan pikkuapinan kanssa.

Diagnoosiksi saatiin närästys ja hoidoksi parin viikon Pepcid-kuuri. Totta, olisihan tuo pitänyt itsekin tajuta. Jännää kuitenkin, että Noppa aloitti oireilun, vaikka sen ruokavalioon ei ole tehty muutoksia. Ja että oireilua ei ole päivittäin, ei edes viikottain, vaan todella satunnaisesti ilman mitään mun ymmärrykseen mahtuvaa yhteistä tekijää. No mutta, pääasia että homma oli näinkin pieni ja harmiton!

Torstaina kipaistiin sitten reilun tunnin hellelenkki Haltialan maisemissa Saanan ja koirien kanssa. Oli kuuma! Vähän jaksoivat pojat rällätä keskenään, erityisesti uimataukojen jälkeen, mutta löntystelyksihän se noin muuten meni.

Perjantaille oltiin sovittu pitkästä aikaa BAT-treenit Heurekalle meille entuudestaan vieraan koirakon kanssa. Tehtiin myös koirahäiriöllä BATtia ekaa kertaa. Noppa oli taas oikein pätevä! Selvästi uuden koiran ilmestyminen näköpiiriin kiihdytti pikkumiestä, mutta tosi nopeasti se pääsi haistelumoodiin ja tykkäsi katsella koiraa vähän kauempaa. Treenin lopussa päästiin jo muutaman metrin etäisyydelle, ja molemmat koirat oli tosi rentoja.

Lauantaina uhmattiin hellettä, pakattiin märkä viilennystakki kylmälaukkuun ja suunnattiin agitreeneihin Koivikseen. Meitä oli paikalla vain kaksi hurjapäätä (hullua?) ja saatiin oikein kiva n.puolen tunnin treenisessio aikaiseksi. Me Nopan kanssa treenailtiin takanapitämistä vierekkäisten hyppyjen kanssa (miksi sitä sanotaan oikeasti? :D) ja otettiin myös pari putkea messiin. Lisäksi voimien hiipuessa (lähinnä allekirjoittaneelta) testailtiin A:n alastulokontaktia ekaa kertaa. Noheva piski tajusi senkin.

Tälle viikolle ei juuri ole ohjelmaa suunnitelmissa. Tokotreenit on seuraavan kerran vasta ensi viikolla, ja agilitykin jää väliin Tallinnan reissun takia. Perjantaille on sovittuna Viikkiin toiset BAT-treenit, ja torstaille kimppalenkki Paavon ja Sannin kanssa, mutta siihen ne tämän viikon suunnitelmat sitten jäävätkin. Ei kyllä oikeastaan haittaa, pitäähän sitä välillä rentoillakin :)