Ilo asuu täällä

Noppa on ihan hirvittävän mukava koira. Nyt, sen ollessa 3½-vuotias (!!!!), se on vihdoin ihan huikeaa seuraa. Jos vielä vuosi-pari sitten haaveilin mustavalkoisista shelttirukkasista useamman kerran viikossa, olen nykyään päivittäin äärettömän iloinen pikkumustan olemassaolosta ja sen hienosta käytöksestä. Vihdoin mulla on käsissäni sellainen koira, josta neljä vuotta sitten haaveilin, kun shelttiä päässäni pyörittelin. Noppa on kaikkea sitä, ja vielä paljon enemmänkin. Vihdoin oon myös itse kasvanut koiranomistajana Nopan tasolle ja oppinut olemaan sen kanssa. Meillä synkkaa nykyään tosi mukavasti. Lauantain agilitytreeneissä tehtiin meidän elämän pisintä rataa ikinä: Koiviksen episrata elokuulta Meillä oli taas pari viikkoa treenitaukoa takana, mikä vielä joskus on tarkoittanut reikäpäänä kaahottavaa ja kiljuvaa shetlanninhuutajakoiraa, mutta ehei enää. Noppa pysyi radan messissä alusta loppuun saakka, sillä oli ihan sairaan hauskaa. Ainut, joka töppäili, olin minä...