Alkuvuoden seikkailuja

Kukastunturilla tammikuussa 2019

Onnekasta tätä vuotta! Nyt vuorossa meidän alkuvuoden retkimeininkejä.

Vuosi vaihtui tälläkin kertaa Äkäslompolossa, jossa meillä oli vuokrattuna tosi kiva ja kotoisa mökki aivan Kuertunturin kupeessa. Suoraan mökin ovelta pääsi lumikenkäpolkua aina Kuerin huipulle saakka, joten mikäs siinä lenkkeillessä! Pakkasmittari pysyi lähes koko viikon varsin inhimillisissä lukemissa, mutta yhtenä päivänä mittari painui lähemmäs kolmea- kuin kahtakymmentä astetta. Silloin käytiin hikoilemassa Kukastunturilla, jonne pääsi lumikenkäreittiä patikoimaan. Ja osuttiinpa huipun tienoille juuri oikeaan aikaan, kuten kuvastakin näkee! :)

Koirat pärjäsivät tälläkin reissulla supermainiosti. Ihanaa, kun ovat kuin kotonaan missä tahansa! (Nuttu tosin liiankin hyvin: nakerteluvimma ei jäänyt kotiin, vaan tällä reissulla piti nakertaa tuhannen päreiksi panta ja hihna. Onneksi on Jounin Kauppa!) Pakkasen laskiessa turhan vilpoisaksi molemmat lenkkeilivät takkien kanssa kuin vanhat tekijät (Nuttukin! En muista, olenko täällä maininnutkaan, mutta pikkuneiti Herkkiksellä on kestänyt tosi kauan tottua häntä ulkoisesti rajoittaviin tekijöihin eli pantaan, valjaisiin, heijastinliiviin ja nyt viimeisimpänä siis tähän takkiin.), ja kaikista kylmimpinä iltoina laitettiin Nutulle vielä fleecetöppöset, joiden kanssa se yllättäen käveli ekoista askelista lähtien kuin vanha tekijä.

Matkalla Kukakselle

Vuodenvaihde meni hurjan leppoisasti. Kumpikaan koirista ei korvaansa lotkauttanut raketeille. Selma on vanhemmiten kehittänyt itselleen paukkuarkuuden, mutta se onneksi ilmeni hyvin lievässä muodossa, lähinnä yleisenä levottomuutena ja suunnattomana läheisyydenkaipuuna.

Myös automatkat menivät tällä kertaa hienosti. Noppa ja Nuttu matkustivat ihan hipihiljaa, eikä kumpikaan kommentoinut koko 13 tunnin aikana mitään. Kerran pääsivät molempiin suuntiin matkatessa jaloittelemaan. Kummallakaan ei tällä reissulla mennyt myöskään vatsa sekaisin, mikä on ollut jo lähes perinne. Ehkäpä melkein viikon mittainen tehobakt-kuuri ennen reissuunlähtöä auttoi! :)

Koko meidän perhe Kukaksella!

Kotimetsissä landella

Ennen Lapin reissua vietettiin muutama päivä joulun merkeissä landella. Koirat olivat myös yhden yön siellä hoidossa meidän vieraillessa anoppilassa, ja hyvin oli mennyt. Erityisesti Noppa oli ollut kuulemma tosi helppo hoitolainen; Nutulla ja Ainulla sen sijaan oli mennyt vähän liian lujaa vähän liian usein.

Tammikuun aikana on ehditty käydä landella myös toistamiseen, ja sen reissun aikana valkoinen kurittaja (anteeksi, mutta kuka näitä lehtiotsikoita oikein keksii!?) ehti iskeä jo uudemman kerran, ja tällä kertaa ihan ilman ennakkovaroitusta. Niinpä saatiin nautiskella n. 25 sentin umpihangesta (myös autoteillä), ja innostuttiinpa koirien kanssa pohruamaan myös parin tunnin metsälenkki, josta tunnin verran mentiin mua vähintään polveen ulottuvassa hangessa. (Nimim. Kyllä siinä on ennen kulkenut hyvä moottorikelkkaura :D) Voin sanoa, että lenkin loppuvaiheessa Nuttu ei enää oikein arvostanut.

Väsynyt piski = onnellinen piski = ihanin piski

Vuoden eka retkiretki on myös jo ehditty tehdä! Käytiin pari viikkoa sitten Saran ja cavaljeerien kanssa Meikon ulkoilualueella Kirkkonummella köpöttelemässä kymmenkunta kilometriä. Oikein kiva ja kaunis uusi reittituttavuus!

Meikolla Nuttu, Noppa ja Kieli

Olisipa kiva kuulla, jos siellä ruudun takana vielä joku lueskelee meidän kuulumisia! Tuntuu, että bloggaaminen on vähän poistunut muodista muun somen tieltä, ja välillä kyllä kaipaan muutaman vuoden takaista sosiaalista ja vuorovaikutteista (koira-)blogimaailmaa. Hihkaisehan siis, jos oot vielä meidän matkassa mukana! :)