ESS:n kilpatottelevaisuuden alkeet, osa 2/4
Tänään ohjelmassa oli "kaukojumppaa" (kaukokäskyjen alkeita), paikkamakuuta, perusasentoa ja luoksetuloa. Paljon uutta juttua siis -ei ihme, että kotiin tuli aika väsynyt koira!
Aloitettiin kaukojumpalla. Kaukokäskyissä ideana on se, että joko koiran etu- tai takajalat pysyvät koko ajan paikallaan asentoa vaihtaessa. Koska tässäkin asiassa (kuten lähes kaikessa, kunpa muistaisin sen...) on hyvä edetä askel askeleelta, perusasiat 110% varmasti kuntoon hinkaten, aloitettiin hyvin pienestä. Joka oli myös aika hankalaa aluksi. Olin itse polvikyykyssä maassa, ja Noppaa palkkasin toisella kädellä maasta ja toisella ylhäältä, istumasta. Kamalan hankalaa ilmaista tätä kirjallisesti, joten jospa viikonlopun aikana saataisiin kuvanäytettäkin, jotta idea aukenee :) Joka tapauksessa, palkkasin Noppaa vuorotellen maasta ja istumasta, ja aika nopeasti pikku-ukko alkoi hoksata homman ja vaihtoi asentoa tosi reippaasti. Harjoituksen tarkoituksena on saada liikeradat koiran (pieneen) päänuppiin ja lihasmuistiin, jotta jatkossa on helpompaa. Kaukothan tulevat tokokokeissa vasta avoimessa luokassa, joten meillä on rutkasti (ellei jopa ikuisuus?) aikaa hinkata niitä kuntoon. Itse kuitenkin tykkään, että koulutuksessa edetään opettaen myös ylempien luokkien liikkeitä samanaikaisesti, koska silloin saadaan treeniin vähän vaihtelua ja luodaan samalla pohjaa ylemmille luokille.
Kaukojen jälkeen otettiin muutama toisto perusasentoa (hyvä Noppis!) ja siirryttiin sitten paikkamakuuseen. Itselleni uutena asiana tuli, että koira palkataan aluksi vierellä makaamisesta ja vasta sitten ruvetaan ensin kääntymään koiran eteen ja hiljalleen, kirjaimellisesti askel kerrallaan kasvatetaan matkaa. Aiemmin olen Siirin ja Selman kohdalla hypännyt tuon sivulla palkkaamisen ohi ja siirtynyt suoraan koiran eteen kääntymiseen. Hyi minua!
Ongelmana oli, tai niin luulin, saada Noppa pysymään maassa niin kauan, että ehdin palkata sen. Pelkoni osoittautui turhaksi. Onneksi. Parin yrityksen ja erehdyksen jälkeen opin naksauttamaan tarpeeksi nopeasti ja Noppakin osaa jo aika hienosti odottaa naksauksen jälkeen pienen hetken sitä namiaan. Otettiin muutama toisto tätä. Mitä paikkamakuussa on erityisen tärkeää muistaa on se, että palkka annetaan koiran etutassujen väliin, kirjaimellisesti maahan. Tällöin vahvistetaan sitä koiran mielikuvaa, että on ihan älyttömän kannattavaa pitää ne tassut maassa.
Paikkamakuuseen voisin opettaa Nopalle takapalkan idean. Käytännössä homma toimisi ymmärtääkseni niin, että siirryttäessä paikkamakuuseen koira näkee, kuinka sen taakse jätetään joko lelu tai herkkuja (kannellisessa) rasiassa. Paikkamakuusta koira sitten vapautetaan palkalle. Periaatteessahan voisin tehdä myös niin, että vain heitän lelun koiran taakse. Joka tapauksessa, paikkamakuussa lelupalkkaus aina koiran taakse, ei koskaan eteenpäin, ettei koira ryhdy varastamaan paikkamakuuta ja ryömimään eteenpäin.
Lopuksi vielä jokainen ehti ottaa yhden luoksetulon. Tässäkin oli tarkoituksena vahvistaa sitä ajatusta, että on maailman fiksuin teko tulla mamman luokse niin lujaa kuin kintuista pääsee. Jätin Nopan kouluttajalle, kaivoin patukan esiin, hetsasin sillä vähän Noppaa ja kutsusta pikkumies paineli luokse ihan päätöntä vauhtia. Palkkaus lelulla vasemmalle puolelle (tai vaihtoehtoisesti taakse). Otettiin kunnon vetoleikit patukalla treenin loppuun, mutta harmi kyllä patukkakaan ei ollut niin ihana kuin kentän toisessa päässä luoksetuloaan kiitävä Paavo. Joten sinne painui myös Noppakin. Onneksi Paavo ei häiriintynyt velimiehen yllätyshyökkäyksestä...
Luoksetulosta sain naputettua puhelimeen ylös muutaman jutun jatkoa ajatellen:
 | ||||
| Noppa ja Rakas Pyyhe |
Aloitettiin kaukojumpalla. Kaukokäskyissä ideana on se, että joko koiran etu- tai takajalat pysyvät koko ajan paikallaan asentoa vaihtaessa. Koska tässäkin asiassa (kuten lähes kaikessa, kunpa muistaisin sen...) on hyvä edetä askel askeleelta, perusasiat 110% varmasti kuntoon hinkaten, aloitettiin hyvin pienestä. Joka oli myös aika hankalaa aluksi. Olin itse polvikyykyssä maassa, ja Noppaa palkkasin toisella kädellä maasta ja toisella ylhäältä, istumasta. Kamalan hankalaa ilmaista tätä kirjallisesti, joten jospa viikonlopun aikana saataisiin kuvanäytettäkin, jotta idea aukenee :) Joka tapauksessa, palkkasin Noppaa vuorotellen maasta ja istumasta, ja aika nopeasti pikku-ukko alkoi hoksata homman ja vaihtoi asentoa tosi reippaasti. Harjoituksen tarkoituksena on saada liikeradat koiran (pieneen) päänuppiin ja lihasmuistiin, jotta jatkossa on helpompaa. Kaukothan tulevat tokokokeissa vasta avoimessa luokassa, joten meillä on rutkasti (ellei jopa ikuisuus?) aikaa hinkata niitä kuntoon. Itse kuitenkin tykkään, että koulutuksessa edetään opettaen myös ylempien luokkien liikkeitä samanaikaisesti, koska silloin saadaan treeniin vähän vaihtelua ja luodaan samalla pohjaa ylemmille luokille.
Kaukojen jälkeen otettiin muutama toisto perusasentoa (hyvä Noppis!) ja siirryttiin sitten paikkamakuuseen. Itselleni uutena asiana tuli, että koira palkataan aluksi vierellä makaamisesta ja vasta sitten ruvetaan ensin kääntymään koiran eteen ja hiljalleen, kirjaimellisesti askel kerrallaan kasvatetaan matkaa. Aiemmin olen Siirin ja Selman kohdalla hypännyt tuon sivulla palkkaamisen ohi ja siirtynyt suoraan koiran eteen kääntymiseen. Hyi minua!
Ongelmana oli, tai niin luulin, saada Noppa pysymään maassa niin kauan, että ehdin palkata sen. Pelkoni osoittautui turhaksi. Onneksi. Parin yrityksen ja erehdyksen jälkeen opin naksauttamaan tarpeeksi nopeasti ja Noppakin osaa jo aika hienosti odottaa naksauksen jälkeen pienen hetken sitä namiaan. Otettiin muutama toisto tätä. Mitä paikkamakuussa on erityisen tärkeää muistaa on se, että palkka annetaan koiran etutassujen väliin, kirjaimellisesti maahan. Tällöin vahvistetaan sitä koiran mielikuvaa, että on ihan älyttömän kannattavaa pitää ne tassut maassa.
Paikkamakuuseen voisin opettaa Nopalle takapalkan idean. Käytännössä homma toimisi ymmärtääkseni niin, että siirryttäessä paikkamakuuseen koira näkee, kuinka sen taakse jätetään joko lelu tai herkkuja (kannellisessa) rasiassa. Paikkamakuusta koira sitten vapautetaan palkalle. Periaatteessahan voisin tehdä myös niin, että vain heitän lelun koiran taakse. Joka tapauksessa, paikkamakuussa lelupalkkaus aina koiran taakse, ei koskaan eteenpäin, ettei koira ryhdy varastamaan paikkamakuuta ja ryömimään eteenpäin.
 | |
| Aamulla oli huikaiseva usva! |
Lopuksi vielä jokainen ehti ottaa yhden luoksetulon. Tässäkin oli tarkoituksena vahvistaa sitä ajatusta, että on maailman fiksuin teko tulla mamman luokse niin lujaa kuin kintuista pääsee. Jätin Nopan kouluttajalle, kaivoin patukan esiin, hetsasin sillä vähän Noppaa ja kutsusta pikkumies paineli luokse ihan päätöntä vauhtia. Palkkaus lelulla vasemmalle puolelle (tai vaihtoehtoisesti taakse). Otettiin kunnon vetoleikit patukalla treenin loppuun, mutta harmi kyllä patukkakaan ei ollut niin ihana kuin kentän toisessa päässä luoksetuloaan kiitävä Paavo. Joten sinne painui myös Noppakin. Onneksi Paavo ei häiriintynyt velimiehen yllätyshyökkäyksestä...
Luoksetulosta sain naputettua puhelimeen ylös muutaman jutun jatkoa ajatellen:
- eri osa-alueita harjoiteltava erikseen. Esim. odottamista. Ei siis aina kutsuta koiraa luokse, vaan voidaan myös palata takaisin sen luokse.
- koira voi tulla joko suoraan sivulle (takaa kiertäen tai suoraan kiepsahtaen) tai ensin eteen ja siitä käskystä sivulle.
- on hyvä ottaa luoksetuloa eri kulmiin. Eli ollaan itse esim. 90 asteen kulmassa koiraan nähden, ja silti koiran tulee hakeutua loppupeleissä vasemmalle sivulle.
 | ||
| Noppis, yön pimeys ja juna-asema. |
Kommentit
Lähetä kommentti