Kun koira tuli kotiin

Uudenlainen päiväkirjakokeilu! Höysteenä maaliskuun alkupuolen lumisia mökkikuvia, kun kerran tuo lumi tuli taas ajankohtaiseksi asiaksi... Maanantai 23.3. Lenkkeilyä: 10 minuutin aamupissatus (minä), puolen tunnin aamulenkki (Jaakko), reilun puolen tunnin päivälenkki (Jaakko), reilun tunnin iltalenkki (koko poppoo, myös hoitolaiset Sanni ja Paavo). Yksinoloa: Yhteensä n.tunti. Ruokaa: Alkuvoima kana-fasaania kupista aamulla, nappuloita kupista illalla. Muuta: Sanni ja Paavo tulivat alkuillasta hoitoon --> riehumispuuhia. Epäonnistumisia: Aamusta saakka tuijotellut normaalia enemmän ihmisiä, kahdelle huppupäiselle pääsi rähähtämään ohitustilanteen jälkeen. Onnistumisia: Koiraohitukset sujuivat iltalenkillä hienosti, vaikka mukana olikin ylimääräisiä tyyppejä! Tiistai 24.3. Lenkkeilyä: 10 minuutin aamupissatus koko kolmikolle (minä), reilun tunnin aamulenkki, jonka aikana koirat pääsivät juoksemaan metsässä n. kymmeneksi minuutiksi (minä), 45 minuutin päivälenkki hihnassa ...

Lauantaina oli Heiluvassa Hännässä luento koiran ei-toivotusta käytöksestä ja sen ratkaisemisesta. Paljon tuttua asiaa, mutta paljon myös uutta. Kirjoitin ylös seuraavia itselle tärkeitä ja mieleenjääneitä kohtia: rauhassa katsominen: koiran annetaan katsoa kohdetta ja samalla sitä palkataan, joten ko.kohde assosioituu kivaan juttuun = namiin. temputa koiraa vaikeissa tilanteissa --> helppoja ja tuttuja temppuja --> vaikean tilanteen luoma negatiivinen tunnetila vaihtuu kivemmaksi, kun koira pystyy siinä tekemään osaamiaan juttuja ja saa niistä palkkaa jos temput ei suju tai nami maistu, on tilanne liian haastava suunnittelu on ihan tositosi tärkeää: ei-toivottua käytöstä on osattava ehkäistä, jotta se ei pääse vahvistumaan omistajan on oltava sellainen, että koira oikeasti uskaltaa ja osaa tulla luokse hakemaan turvaa pelottavissa tilanteissa. Näissä tilanteissa ei koskaan saa ajaa koiraa pois "höpöhöpö olepa reipas poika nyt ja mene leikkimään"! "tre...

Kuva: Sara Pikapäivitys tämäniltaisesta rähjäkurssista, kun Noppa pääsi ekaa kertaa mukaan. En malta odottaa päivittämistä aamuun, kun on niin hyvä fiilis :) Meillä on kuulemma hieno koira, taitava ja oppivainen, ei ollenkaan kamala tapaus. Aluksi käveltiin kouluttajan kanssa pieni lenkki, kouluttaja tuli koko ajan lähemmäs ja palkkasin Noppaa. Lopulta kouluttaja viskeli Nopalle maahan nameja etsittäväksi ja ihan vihonviimein Noppa söi nameja hänen kädestään, ja meni koko ajan vaan kerjäämään lisää. Siirryttiin sisälle jutskailemaan ja palkkasin Noppaa kaikesta mahdollisesta. Kotiläksynä ruvetaan nyt pieneen ehdollistamisurakkaan ja asioiden ketjutukseen. Ovikello on kiva juttu, koska siitä seuraa jatkossa aina nameja. Nopalle opetetaan jokin oma paikka, johon se käskystä menee ja on siellä. Lopulta päästään toivottavasti siihen, että ovikellon soidessa Noppa juoksee salamana omaan paikkaansa olemaan. Omaa järkeilyä: ovikellon soiminen nostattaa Nopan kierrokset kattoon heti,...

Rähjääjien ja arkatassujen kurssilta tuli vinkki, että kannattaisi pitää pienimuotoista päiväkirjaa meidän arjesta. Minkälaisia virikkeitä koiralle tarjotaan, millaista ja kuinka paljon ulkoilua? Jos syntyy ei-toivottua käytöstä, niin mitä ko. tilanteessa sekä sitä ennen ja sen jälkeen tapahtui? Mikä laukaisi käytöksen? Kuinka kaukana käytöksen kohde oli? Ja niin edelleen. Koska tässä gradutuskassani minulle tuottaa suuria vaikeuksia kirjoittaa mitään muuta kuin blogia, rustailen myös näitä viikkopäiviksiä nyt sitten tänne :) Tämä eka postaus näköjään paisui ihan älyttömän pitkäksi, joten yritänpä jatkossa olla niukkasanaisempi! (Kuvat otettu pääosin jo edeltävänä viikonloppuna, jolloin Noppa oli Hamppulassa hoidossa.) Maanantai 16.3. Herätys 6.45. Nopalle aamuruoka (possun palalihaa, jugurttia ja nutrolinia) kupista sillä aikaa kun tein itse aamutoimia. Hihnalenkki 7.15-7.45. Lenkillä kolme onnistunutta (nakin kanssa) koiraohitusta, ei tosin yksikään ihan kohdakkain tapahtunut. Yk...

Arki rullailee menemään. Mulla on itselläni alkanut jo työt, ja vähän yllättäen myös iso määrä kouluhommia kasautui tähän loppukeväälle. Päivät menevät siis tasapainotellessa töiden, opiskelun ja Noppamiehen välillä. Onneksi on Noppa, niin voi hyvällä omallatunnolla hylätä älyttömät esseeyritelmänsä ja lähteä parin tunnin aurinkolenkille ;) Herra raggari harjoitteli omistajansa nimen kirjoittamista. ;) Ei ihan onnistunut! Meillä on ihan mukavaa arkea nykyisin. Vähemmän stressaavaa. Olen nimittäin löytänyt Saanan suosiollisella avustuksella nakit . Ihanat ihanat nakit, jotka helpottavat meidän lenkkeilyä ihan sataprosenttisesti. Kyllähän kaikki namit Nopalle kelpaavat, mutta vasta nakki on voittanut vastaantulevat koirat houkuttelevuudellaan. Musta on nykyään niin ihanaa lenkkeillä, kun ei tarvitse pahoittaa mieltään ja tulla kotiin huonotuulisena, vaan ohitukset onnistuu rähjäämättä! Aluksi nakki oli pelastusrengas, jota vain tungettiin Nopan suuhun ohitustilanteissa. Nyt Noppa o...

Tänään oli Heiluvassa Hännässä vuorossa luento eläinten oppimisesta. Aloitettiin katsomalla ylläoleva video ja toteamalla, ettei kukaan meistä enää hauku koiraansa tyhmäksi. Jos kultakala, jolla tutkitusti on vähemmän aivosoluja kuin koiralla, oppii tuollaisia temppuja mutta oma koira tuntuu tyhmääkin tyhmemmältä, lienee syytä katsoa peiliin ;) Kaksi ja puoli tuntia hurahti menemään aivan huomaamatta. Tässä taas mieleen jääneitä juttuja: Ei puhuta enää vanhakantaisesti "johtajuudesta". Koiran ja ihmisen välinen suhde on enemmänkin ystävyyssuhde, josta molemmat hyötyvät. Koira on kuin pieni sudenpentu: se kaipaa huoltajaa ja resurssien "vartijaa". Toisaalta koira on kuin lapsi kognitiivisilta taidoiltaan. Koiralla ja lapsella yhteistä on myös taipumus vahvoihin tunnereaktioihin. Kieltäminen ei opeta koiralle toisenlaista käytöstä tai tunnetilaa. (Tästä tuli mieleeni se, kuinka hyödytöntä oikeastaan on ärähtää Nopalle sen pöhistessä rappukäytävän äänille ja k...

Aamuaurinko paistoi niin ihanasti, että hylkäsin suunnitelman lähteä heti aamusta yliopistolle pakertamaan gradua. Sen sijaan suunnattiin pitkästä aikaa aamulenkille kohti Kalkkikalliota. Ihana ihana ihana aamulenkki. Aurinko lämmitti mukavasti, mutta samalla oli vielä raikasta ja kirpakkaa, eivätkä yön aikana kohmettuneet kuralätäkötkään olleet vielä ehtineet sulaa. Muita lenkkeilijöitä ei näkynyt, joten Noppa sai kaikessa rauhassa rallatella vapaana ja puuhata omiaan. Tässä me katsotaan yhdessä loistavaan tulevaisuuteen korvakarvat hulmuten!  Ilahdutin myös Saraa työpäivänsä keskelle lähettämällä muhkean Nobi-belfien ;) Kolmen jälkeen sain vihdoin aikaiseksi pakata kimpsut ja kampsut ja painua kirjastoon uppoutumaan kvalitatiivisten menetelmien maailmaan muutamaksi tunniksi. Sieltä suuntasin sitten aikamoisella kiireellä kohti Heiluvaa Häntää ja rähjäkoirakurssimme aloittavaa koiran elekieli -luentoa. Oli kyllä ehdottoman hyödyllinen luento, joka ihan jokaisen ko...

Viime torstaina oli pitkästä aikaa vuorossa ihana kraniosakraalikäynti Marin luona Remediumissa. Teki kyllä hyvää, sekä Nopalle että minulle. Tuntuu aina siltä, että kivi vierähtää sydämeltä, kun Marin kanssa jutustelee. Me ollaan kasvattajan kanssa taidettu ottaa Noppa-ongelma liian isona ongelmana ja tehty koko jutusta maatamullistavan kauhistuttava. Molemmilla taisi avautua torstaina silmät tämän osalta. Lyhyesti ja yksinkertaisesti sanottakoon niin, että ei me ehkä ihan justiinsa olla viemässä Noppaa magneettikuvaukseen mahdollisen aivokasvaimen vuoksi ;D Nyt täytyy ihan miettiä, miten tämän postauksen kirjoittaisi, että antaa kaikesta oikeanlaisen kuvan. Taitaa nimittäin olla niin, että meikäläinen ei ole ihan onnistunut pienen ja harmittoman shetlannintalttahammaskoiran koulutuksessa. Jep, kuulostaa kyllä huvittavalta. Ja vähän kyllä myös nololta. Noppa oli helppo pentu. Siis todella helppo. Oppivainen ja hoksaavainen. Ainoastaan hiukkasen arka. Pentuaikana taisi kuitenk...

Hiihtolomailtiin Äkäslompolossa. Nostalgiareissu, samaan mökkiin tuli kaksi vuotta sitten viesti kääpiöseitsikon syntymästä. 13 tunnin automatkat sujuivat Noppikselta kuin vettä vaan, omassa häkissä/turvavyövaljaissa matkaten. Oma häkki oli myös turvapaikka mökissä, kun lomareissulla mukana ollut veljen kaveri ei ollut Nopan mielestä ollenkaan kiva tyyppi. Mutta olipa vaan mainiota ulkoilla kunnon hankien keskellä! Aurinkoa ei nähty kertaakaan, mikä oli harmi. Sumua riitti sitten senkin edestä. Mökkihuudeilla Viikon ainoa pakkaspäivä. Ei meinannu kaupunkilaispiskin tassut tareta! Lumikenkäreittejä oli hyvä tallustella. Hanget korkeat nietokset ei pahemmin koirulaisia houkutelleet. Ja se pakollinen kimppapose. Selmaa epäilyttää, kuten aina. Kuerlinkoilla. Miksi koira istuu ihan vinossa? :D

Noppa-Hoppanen, toveri, totinen miekkonen, puuhkahäntä, nenäkäs pikkupomo, raukea kainaloinen, salamana kiitävä ulkoilija, ilomies, huolimies, rakkauskoira. Jo kaksi vuotta on Noppa ollut maailmaa ihmettelemässä. Kohti uusia, entistäkin parempia vuosia, pikkuinen musta koirani! Mennään yhdessä, ollaan yhdessä, tehdään yhdessä. Olet tärkeistä tärkein häntäheikki, hännystelijä, pehmeä lohtukoira. Onnea Noppa + muut kääpiöt (Paavo, Mysi, Luka, Nefer, Dali ja Wii)!