Torstain touhuja
Aamuaurinko paistoi niin ihanasti, että hylkäsin suunnitelman lähteä heti aamusta yliopistolle pakertamaan gradua. Sen sijaan suunnattiin pitkästä aikaa aamulenkille kohti Kalkkikalliota. Ihana ihana ihana aamulenkki. Aurinko lämmitti mukavasti, mutta samalla oli vielä raikasta ja kirpakkaa, eivätkä yön aikana kohmettuneet kuralätäkötkään olleet vielä ehtineet sulaa. Muita lenkkeilijöitä ei näkynyt, joten Noppa sai kaikessa rauhassa rallatella vapaana ja puuhata omiaan.
Ilahdutin myös Saraa työpäivänsä keskelle lähettämällä muhkean Nobi-belfien ;)
Kolmen jälkeen sain vihdoin aikaiseksi pakata kimpsut ja kampsut ja painua kirjastoon uppoutumaan kvalitatiivisten menetelmien maailmaan muutamaksi tunniksi. Sieltä suuntasin sitten aikamoisella kiireellä kohti Heiluvaa Häntää ja rähjäkoirakurssimme aloittavaa koiran elekieli -luentoa. Oli kyllä ehdottoman hyödyllinen luento, joka ihan jokaisen koiranomistajan olisi syytä käydä. Iso osa jutuista oli aika peruskauraa, mutta niinpä vain perusjututkin tuppaavat helposti arjessa unohtumaan tai vähintäänkin jäämään taka-alalle.
Näistä asioista mm. puhuttiin:
Illalla riensin pikapikaa kotiin, kun oli kauhean huono omatunto yksinjääneestä Nopasta. Vaikka se ei ollutkaan yksin yhtään normaalia pidempään (7 tuntia), niin jostain syystä sen jättäminen illaksi yksin tuntuu musta huomattavasti pahemmalta kuin päiväksi jättäminen :D Käytiin reipas puolentunnin iltalenkki, jonka aikana Noppa sai aktivoitua hiukkasen ja etsiä iltanappulansa jäiseltä nurmelta. Tehokasta nenätyötä! :)
Tässä me katsotaan yhdessä loistavaan tulevaisuuteen korvakarvat hulmuten! |
Kolmen jälkeen sain vihdoin aikaiseksi pakata kimpsut ja kampsut ja painua kirjastoon uppoutumaan kvalitatiivisten menetelmien maailmaan muutamaksi tunniksi. Sieltä suuntasin sitten aikamoisella kiireellä kohti Heiluvaa Häntää ja rähjäkoirakurssimme aloittavaa koiran elekieli -luentoa. Oli kyllä ehdottoman hyödyllinen luento, joka ihan jokaisen koiranomistajan olisi syytä käydä. Iso osa jutuista oli aika peruskauraa, mutta niinpä vain perusjututkin tuppaavat helposti arjessa unohtumaan tai vähintäänkin jäämään taka-alalle.
Näistä asioista mm. puhuttiin:
- rauhoittavat signaalit, karkottavat signaalit ja stressisignaalit
- hajumaailman tärkeys
- koiran kehon lukeminen
- Turid Rugaasin eskalaatiotikkaat (vihreällä tasolla koira käyttää hienovaraisia signaaleita ilmentämään sitä, ettei pidä ko.tilanteesta. Jos se ei niitä käyttämällä pääse tilanteesta pois, se siirtyy keltaiselle tasolle, jonka signaalit ovat karkottavia. Tätä pidemmälle ei tilanteen missään nimessä kannattaisi antaa mennä, koska kolmannen eli punaisen tason toiminta onkin jo sitten suoraa hyökkäämistä/pakenemista, koirasta riippuen.)
- koiran ärsykekynnys (eri tilanteissa erilainen kynnys, miten pystyy toimimaan. Jos samaan tilanteeseen osuu monta jännää juttua, kuten Nopan kohdalla vaikkapa yhtäaikaa ohimenevä auto, pyöräilijä, juoksija ja pieni lapsi, kynnys laskee huomattavasti.)
- miltä näyttää onnellinen koira?
- lähestymään kutsuvat signaalit (mm. leikkiinkutsuasento, rennosti heiluva häntä, rento irvistys/hymy, selälleen/kyljelleen kierähtäminen)
- koiran leikki
Illalla riensin pikapikaa kotiin, kun oli kauhean huono omatunto yksinjääneestä Nopasta. Vaikka se ei ollutkaan yksin yhtään normaalia pidempään (7 tuntia), niin jostain syystä sen jättäminen illaksi yksin tuntuu musta huomattavasti pahemmalta kuin päiväksi jättäminen :D Käytiin reipas puolentunnin iltalenkki, jonka aikana Noppa sai aktivoitua hiukkasen ja etsiä iltanappulansa jäiseltä nurmelta. Tehokasta nenätyötä! :)
Tosi kiva blogi! Aina kiva lukea muiden shetlantilaisten elämästä :)
VastaaPoistaJäätiin seuraileen!
http://mariansheltit.blogspot.fi/
Kiitos, kiva kuulla! :) Mä olenkin teidän blogia jo muutaman kerran selaillut, kun olen siihen toisaalla törmännyt, mutta perehdynpä nyt siihenkin tarkemmin! :)
PoistaHei, oli puhetta niistä treeneistä, ootko Facebookissa? Miut löytää nimellä jenna oinonen ja kansikuvassa koirat :). Jos vaikka siellä sovittaisiin reenit.
VastaaPoista