Mitä jäi käteen?

Lauantaina oli Heiluvassa Hännässä luento koiran ei-toivotusta käytöksestä ja sen ratkaisemisesta. Paljon tuttua asiaa, mutta paljon myös uutta. Kirjoitin ylös seuraavia itselle tärkeitä ja mieleenjääneitä kohtia:

• rauhassa katsominen: koiran annetaan katsoa kohdetta ja samalla sitä palkataan, joten ko.kohde assosioituu kivaan juttuun = namiin.
• temputa koiraa vaikeissa tilanteissa --> helppoja ja tuttuja temppuja --> vaikean tilanteen luoma negatiivinen tunnetila vaihtuu kivemmaksi, kun koira pystyy siinä tekemään osaamiaan juttuja ja saa niistä palkkaa
• jos temput ei suju tai nami maistu, on tilanne liian haastava
• suunnittelu on ihan tositosi tärkeää: ei-toivottua käytöstä on osattava ehkäistä, jotta se ei pääse vahvistumaan
• omistajan on oltava sellainen, että koira oikeasti uskaltaa ja osaa tulla luokse hakemaan turvaa pelottavissa tilanteissa. Näissä tilanteissa ei koskaan saa ajaa koiraa pois "höpöhöpö olepa reipas poika nyt ja mene leikkimään"!
• "treat party" = luoksetulon spesiaaliversio, josta saa ihan megasuperhyperpalkan. Luoksetulo siis tosi kannattava juttu!
• "lempeä jääräpäisyys" koiran kouluttamisen ydin
 

Mitä muuta meille kuuluu, paitsi hurjaa opiskelua?
No ainakin sitä, että olen käytännössä katsoen hylännyt ruokakupin kokonaan. Ruualla virikkeistämisestä ja sen hyvistä puolista olen kuullut viimeisten viikkojen aikana niin paljon, että olen itsekin ruvennut todenteolla harrastamaan sitä. Ainahan Noppa on saanut jonkin verran sapuskastaan lenkkinameina, mutta nyt olen entisestään laajentanut ruokintajuttuja.

Olen opetellut käyttämään kongia. Juu ei ole vaikeaa, minkähän ihmeen takia sekin on saanut seistä kaapissa pölyttymässä... Tähän mennessä Noppa on syönyt kongista naudanmahapullia ja broilerin jauhelihaa, sulana. Sulan lihan syömisessä kuluu helposti tunnin verran, Nopalla on siis ihan varmasti joku tekniikkaongelma, joten ihan vielä ei ole mielestäni aiheellista jäädyttää kongia :D Katsotaan kesähelteillä uudemman kerran!

Olen opetellut myös keittämään lihoja. Keitetty kivipiira saavutti suuren suosion nousten nakinpalojen rinnalle, tällä hetkellä kattilassa porisee possun palalihaa. Lenkeillä ja treenatessa pystyy hyvin syöttämään kypsää lihaa, sillä raa'an lihan kuljettaminen ja käsittely treenitaskussa on vielä ihan liian ällöttävä ajatus meikäläiselle.

Eilen ostin Nopalle Slo-Bowl -virikealustan, josta saa kätevästi syötettyä niin kuivat nappulat, nutrolinit kuin raa'an lihankin. Eilen Noppa koekäytti uuden alustansa, aikaa nappuloiden ja kana-fasaanimössön syömiseen meni kymmenen minuuttia.

Nappuloita Noppa syö aktivointipallosta, lenkeillä, maasta tai lattialta keräillen. Olen oppinut myös hankalammissa ohitustilanteissa heittämään nameja maahan etsittäväksi.

Joko olen vaan tosi hyvä kuvittelemaan, tai sitten ruokintatapojen laittaminen uuteen uskoon on muuttanut Noppaa, jopa minun ja Nopan välistä hiukan hankalaa suhdetta. Lenkkeillessä Noppa hakee katsekontaktia entistä enemmän kaikesta mahdollisesta häiriöstä, pystyy ohittamaan löysällä hihnalla ihmisiä ja koiria (toki etäisyys riippuu sitten vähän ohitettavasta) ja on vapaanaollessaan tosi hanakka tulemaan luokse.

Tulevalla viikolla ajattelin aloittaa projektin. Ystäväni Ella vinkkasi tosi hyvän tavan ovikello --> oma paikka -kuvion aloittamiseksi! Opetan Nopalle kosketusalustalle menemisen ja treenataan sitä mahdollisimman erilaisissa tilanteissa ja paikoissa, jotta siitä kehittyy vahva juttu. Kestoa myös kasvatetaan pikkuhiljaa. Äänitän ovikellomme ääntä puhelimeen, ja alan pikkuhiljaa jossain ihan muussa ympäristössä kuin kotonamme, vaikka ulkona, soittaa ovikelloääntä juuri kun Noppa on hilpaisemassa alustalle. Näin sille voisi toivottavasti muodostua ovikellon soimisesta vihje mennä omalle paikalle. Kotona sitten kosketusalusta menee häkkiin ja häivytän sitä pikkuhiljaa. Hei jee, tästä tulee super!