Liikunnanriemusta

Satuin samana päivänä lukemaan kaksi (agility)koiran liikuntaa käsittelevää hyvää blogitekstiä (kiitos Team Javanas ja Sähköpaimenet! :)), joten pakkohan se on omakin lusikka pistää soppaan ja avata vähän meidän liikuntatottumuksia.

Pöpöpää <3

Mehän harrastetaan varsin maltillisesti määrissä mitattuna. Agilityn lajitreeniä tulee talvikaudella tehtyä max. kerran viikossa, aina ei sitäkään. Esimerkiksi nyt keväällä on tiedossa useampikin n. 3 viikon tauko ihan omista työkiireistä johtuen. Tulevalle kesälle en aio ottaa meille paikkaa lappalaisten kimpparyhmään aikatauluhaasteista johtuen, mutta treenit eivät suinkaan jää kesän ajaksi tauolle. Päinvastoin: elän toivossa, että ehtisimme käydä kesän aikana kerran-pari viikossa HAU:n ulkokentällä treenaamassa keskenämme - onhan treenipaikka nyt melkein kävelymatkan päässä.

Tokon lajitreeniä tehdään viikoittain, mutta ennemminkin pieninä välipaloina kuin kunnolla treenaamalla. N. kerran viikossa yritän kyllä selviytyä lähikentälle tekemään vauhti- ja tilaa tarvitsevia liikkeitä, mutta enimmäkseen tokoilut rajoittuvat tosiaan keittiöpuuhasteluun.

Golfkenttähuudit: harmi, että kesä tulee, kun sitten pitää luopua näistä lenkkimestoista!

Harrastustouhujen lisäksi meillä liikutaan mielestäni melko paljon. Päivittäin Noppa lenkkeilee kahdesta kolmeen tuntia, sekä hihnassa että vapaana. Olen itse ryhdistäytynyt taas juoksuharrastuksen suhteen, ja Noppakin pääsee juoksulenkille n. kerran viikossa. Silloin pingotaan yleensä aikamoinen vauhtikestävyyslenkki, sillä Noppa on vihdoin alkanut vetää juostessa (ainakin alkukilometrit)! Vetoinnon laannuttuakin juoksuvahti pitää kuitenkin pitää sen verran reippaana, että Noppa ravaa reippaasti, eikä heitä peitsille tai laukalle.

Juoksemisen lisäksi Noppa pääsee lähes päivittäin spurttailemaan vapaana keppien tai frisbeen perässä. Koirakavereiden kanssa se pääsee leikkimään lähes viikoittain. 

Jos Noppa saisi valita, halko ja oksa olis paljon kivempia kuin pahainen risu.

Sähköpaimenten blogissa kuvataan hyvin sitä, kuinka talutin tuntuu itsesä ikävältä kahleelta, ja paljon kivempi olisi antaa koiran/koirien rallata vapaana ja riekkua väsymiseen saakka. Tottahan näin onkin, vaihteleva (vapaa) liikunta luo pohjan ja ylläpitää koiran lihaskuntoa. Holtiton ja hallitsematon rellestäminen voi kuitenkin tehdä hallaa esimerkiksi rasitusvammojen muodossa. Ja Noppa, kuten harva muukaan tuntemani koira, ei todellakaan osoita merkkiäkään väsymisestä, vaan on aina valmis frisbeespurttailulle tai keppien hakemiselle. On siis omistajan tehtävä asettaa rajat ja huolehtia siitä, että ohjelmistoon mahtuu myös rauhallisempaa palauttavaa liikuntaa.

Samaa todetaan myös Team Javanasin puolella: Satu nimeää pitkät palauttavat kävelylenkit jopa tärkeimmäksi osaksi viikko-ohjelmaa. Blogitekstistä löytyy myös itselleni uusi fakta, joka tällaisen ristoreippaan omistajana on melkoisen tärkeäkin: kisapäivän jälkeen menee jopa neljä päivää, että koiran kortisolitasot palautuvat takaisin lähtötasolle. Vaikka me ei kisatakaan (vielä), Noppa rakastaa tekemistä (erityisesti agilityssä sen kierroslukemat on välillä aika hurjat) niin paljon, että uskoisin tämän faktan olevan myös meille sovellettavissa.

Paitsi siis fyysisten vammojen ennaltaehkäisyksi, myös henkisen tasapainon säilyttämiseksi, olisi siis enemmän kuin tarpeellista harrastaa treenien ja ainaisten spurttailulenkkien lisäksi tarpeeksi rauhallisempaa liikuntaa. Hihna ei aina ole huono juttu (ja fleksitkin on keskitty ;)), ja vaikka koira olisikin vapaana, ei sitä keppiä ole aina pakko heittää. Erityisesti itsellä riittää skarpattavaa tässä jälkimmäisessä asiassa...

Lumipesut

Kauniisti liikkuvaa koiraa on ilo katsoa. Siirillä on mun mielestä maailman kaunein ravi, niin taloudellinen ja pehmeä. Myös Nopan liike on kaunista, kun se liikkuu rennosti. Tuntuu, että rentoa liikettä näkisi mielellään enemmänkin, joten täytyy tosiaan ottaa ohjelmaan myös niitä pitkiä palauttelulenkkejä aiempaa enemmän! :) Haluaisin, että vielä kymmenen vuoden päästä voisin ihastella Nopan liikettä samalla tavalla kuin nyt, ja kuin olen saanut ihastella Siirin liikettä koko sen elämän ajan.