Kilometrin mittainen säläpostaus
Paljon on sitten viime postauksen puuhattu! On treenattu ja löhötty, käyty töissä ja lomailtu. Tässä nyt jonkinlaista koontia viime päivien hommista.
Juhannus vietettiin Etelä-Karjalassa perheen luona ja mökkeillen. Nopalla ei tosin ollut mökille asiaa, koska siellä majaili myös Iso Paha Pappa, ja oli kaikille stressittömämpää, kun pikkulassie ei ollut mukana häsäämässä. Välimatkaahan mökillä ja vanhempien kodilla on se pari kilometriä, eli hyvin hoitui juhannus kahden eri osoitteen väliä suhaten. Puruluut olivat kovassa huudossa Nopan keskuudessa, ja ilmeisesti se viettikin yksinoloaikansa lepäillen ja luita jäystäen. Sen verran rankkaa vieraassa paikassa olo kuitenkin näyttää edelleen olevan.
Noppaa oli aktivoimassa myös juhannuksen yökyläläinen, corgimummo Iitu. Iitu on vanhemmillani ollut hoidossa paljon (ja vastavuoroisesti myös S&S ovat saaneet kaitsentaa Iitun perheen puolelta), joten se sujahti näppärästi joukon jatkoksi. Tai siis "näppärästi", kun peliä pyörittää neljän koiran ja niiden erilaisten tarpeiden mukaan ;) Selma ja Iituhan eivät toisiaan siedä yhtään, varmaan osittain siksikin, kun ovat lähes samanikäisiä narttuja. Siirikään ei ennen sietänyt Iitua, mutta nyt vanhemmiten se on omaksunut ylimielisen kuningatarasenteen, eikä edes vilkaise Iituun (tai korkeintaan luo siihen hyvin ylenkatsovan ja paheksuvan katseen). Ja Noppa ja Iitu tulivat hienosti keskenään juttuun, muttei silti haluttu niitä keskenään samaan tilaan jättää. Iitulla oli juoksut loppusuoralla, ja se oli kyllä sellainen tyrkky Noppaa kohtaan, että meinasi pikkumiehellä mennä pasmat ihan tyystin sekaisin!
Sunnuntai-iltana palattiin juhannuksen vietosta takaisin Helsinkiin. Heti maanantaina jatkettiin tokohommia tokokurssilla. Noppa oli tosi pätevä jätkä, vaikka vähän jännäsinkin, mahtaako reissusta väsynyt pikkukaveri vetää homman ihan lekkeriksi. Tehtiin rivissä katsekontaktista palkkaamista ja seuraamisen aloitusta. Nopalla oli selvästi hankalaa keskittyä muhun, kun molemmilla puolilla oli sen mielestä vähintäänkin epäilyttävät koirat, jotka kaiken lisäksi vielä saivat palkkaleikkiäkin, mutta ihan älyttömän hienosti Noppa skarppasi! Oikein näki, miten se kaikin pikkuvoiminsa yritti keskittyä, ja onnistuikin siinä. Hieno mies :) Tehtiin myös rivissä uusien sääntöjen mukaisen paikkiksen eri aikaista käskytystä. Noppa ei reagoinut muiden käskyihin ollenkaan, jes! :) Ja hienosti ja ihan rennosti se myös paikallaan makaili.
Kapulan pitämisessä ollaan edistytty, mutta edelleen otetta saisi tiivistää. Kapulasta on vaan tehtävä niin siisti juttu, ettei siitä halua ollenkaan luopua. Luoksetulo oli nopea, käsiavun kanssa sain Nopan kiepahtamaan suoraan perusasentoon. Tuota pitää treenata. Uusi tokohyppy oli testissä ekaa kertaa meillä, ja ihan sutjakkaasti se sujui.
Heti tiistai-iltana ajeltiin Nopan kanssa takaisin maalle Siirin ja Selman hoivaajiksi, kun muu perhe oli reissussa. Päivärytmi oli pitkälti sellainen, että aamulla kävin koko konkkaronkan kanssa pienellä lenkillä ja ruuan jälkeen jätin Siirin askartelemaan puruluun kanssa (kyllä! Siiri 12 vee on vihdoin oppinut syömään puruluita!) ja lähdin junioriosaston (= Selma 9 vee ja Noppa 2 vee :D) kanssa pidemmälle lenkille. Siiri ei oikein noita pitkiä lenkkejä enää jaksa, varsinkin jos lämpömittarissa on enemmän kuin +10 astetta. Päivän mittaan kävin vielä parilla pikkulenkillä koko köörin kanssa.
Keskiviikkona koko päivän kestäneen sateen jälkeen ilta-aurinko innostui paistamaan niin hienosti, että pakkasin Nopan autoon ja ajeltiin läheiselle kentälle tokoilemaan. Teemana tällä kertaa sosiaalinen palkka ja liikkeiden yhteensitominen. Tein kolme erilaista komboa: liikkeestä maahan + lyhyt seuraaminen, seuraaminen + luoksetulo ja pari settiä kaukoja. Liikkeiden välissä vain kehut ja jälkimmäisen liikkeen loputtua vapautus kauemmas ruokakupille. Hienosti homma pelitti, vaikkei joka liikkeestä saanutkaan nameja.
Sen verran lämpimästi ilta-aurinko porotti, ja sen verran pitkällä roikkui Nopan kieli treenin jälkeen, että armahdin sitä ja päästin sen läheiselle lammelle heittämään talviturkkinsa. Voi ilon päivää, miten kivaa uiminen taas olikaan! :)
Perjantaina (eli eilen) ajeltiin takaisin Helsinkiin, ja tänään aamulla suunnattiin pitkästä aikaa lappalaisaksailemaan. Treenikaveri ilmoitti ystävällisesti, että mun pitää ruveta opettelemaan ohjauskuvioita ja että me ei enää saada rallatella pelkkiä hyppysuoria, vaan että jotain tarttis myös treenata. Nojuu. Meidän varalle olikin sitten välistävetoa ja putken pimeää kulmaa. Putkeen Noppa sujahti yllättävän näppärästi, mutta vielä ollaan sillä tasolla tässä treenissä, että mun pitää näyttää sille putken suu tosi läheltä. Kompastuskiveksi muodostuikin sitten se, että putken jälkeen olisi pitänyt jatkaa matkaa vasemmalle, eikä oikealle, jonne putken pää antoi. Sutjakasti Noppa kyllä kääntyi, mutta ei kertaakaan suoraan vasemmalle. Joka ikinen kerta se kääntyi oikealle, teki piruetin ja tuli sitten oikeaan suuntaan :D Onneksi me ei olla tämän lajin suhteen niin vakavissamme!
Välistävedoissa ongelma oli mulla. Yllätys yllätys, koskapa ei olisi... Mun on jotenkin äärettömän vaikeaa hahmottaa omaa liikkumistani, eikä asiaa todellakaan edesauta rakettia nopeampi minilassie. Pari ihan onnistunutta toistoa saatiin lukuisten sähellysten jälkeen onnistumaan, joten siihen olikin sitten hyvä lopettaa :D
Ja loppua tälle aktiiviselle elämälle ei vaan näy! Huomenna lähdetään pitkästä aikaa Saran ja Hamletin kanssa kunnon lenkille, maanantaina tokoillaan Jennan ja Hyrrän kanssa, tiistaina on vuorossa tokokurssin 4.kerta ja keskiviikoksi on sovittu retkipäivä Paavon ja kumppaneiden kanssa. Nopasta on kivaa puuhata; musta on kivaa puuhata Nopan kanssa, koska pelkällä hihnalenkkeilyllä sen pääkoppaa ei tosiaankaan saa pidettyä kuosissaan. On myös ihanaa katsoa puuhista rättiväsynyttä koiraa! (Maalla ollessamme se toko- ja uinti-illan jälkeen kömpi keskellä yötä mun tyynylle nukkumaan. Siinä sitä läheisyyttä riittikin sitten oikein roppakaupalla <3) Lepopäiviäkään ei kuitenkaan unohdeta, koska liika häsääminen saa aikaan samaa kuin liian vähä tekeminen :)
Juhannus vietettiin Etelä-Karjalassa perheen luona ja mökkeillen. Nopalla ei tosin ollut mökille asiaa, koska siellä majaili myös Iso Paha Pappa, ja oli kaikille stressittömämpää, kun pikkulassie ei ollut mukana häsäämässä. Välimatkaahan mökillä ja vanhempien kodilla on se pari kilometriä, eli hyvin hoitui juhannus kahden eri osoitteen väliä suhaten. Puruluut olivat kovassa huudossa Nopan keskuudessa, ja ilmeisesti se viettikin yksinoloaikansa lepäillen ja luita jäystäen. Sen verran rankkaa vieraassa paikassa olo kuitenkin näyttää edelleen olevan.
Noppaa oli aktivoimassa myös juhannuksen yökyläläinen, corgimummo Iitu. Iitu on vanhemmillani ollut hoidossa paljon (ja vastavuoroisesti myös S&S ovat saaneet kaitsentaa Iitun perheen puolelta), joten se sujahti näppärästi joukon jatkoksi. Tai siis "näppärästi", kun peliä pyörittää neljän koiran ja niiden erilaisten tarpeiden mukaan ;) Selma ja Iituhan eivät toisiaan siedä yhtään, varmaan osittain siksikin, kun ovat lähes samanikäisiä narttuja. Siirikään ei ennen sietänyt Iitua, mutta nyt vanhemmiten se on omaksunut ylimielisen kuningatarasenteen, eikä edes vilkaise Iituun (tai korkeintaan luo siihen hyvin ylenkatsovan ja paheksuvan katseen). Ja Noppa ja Iitu tulivat hienosti keskenään juttuun, muttei silti haluttu niitä keskenään samaan tilaan jättää. Iitulla oli juoksut loppusuoralla, ja se oli kyllä sellainen tyrkky Noppaa kohtaan, että meinasi pikkumiehellä mennä pasmat ihan tyystin sekaisin!
Sunnuntai-iltana palattiin juhannuksen vietosta takaisin Helsinkiin. Heti maanantaina jatkettiin tokohommia tokokurssilla. Noppa oli tosi pätevä jätkä, vaikka vähän jännäsinkin, mahtaako reissusta väsynyt pikkukaveri vetää homman ihan lekkeriksi. Tehtiin rivissä katsekontaktista palkkaamista ja seuraamisen aloitusta. Nopalla oli selvästi hankalaa keskittyä muhun, kun molemmilla puolilla oli sen mielestä vähintäänkin epäilyttävät koirat, jotka kaiken lisäksi vielä saivat palkkaleikkiäkin, mutta ihan älyttömän hienosti Noppa skarppasi! Oikein näki, miten se kaikin pikkuvoiminsa yritti keskittyä, ja onnistuikin siinä. Hieno mies :) Tehtiin myös rivissä uusien sääntöjen mukaisen paikkiksen eri aikaista käskytystä. Noppa ei reagoinut muiden käskyihin ollenkaan, jes! :) Ja hienosti ja ihan rennosti se myös paikallaan makaili.
Kapulan pitämisessä ollaan edistytty, mutta edelleen otetta saisi tiivistää. Kapulasta on vaan tehtävä niin siisti juttu, ettei siitä halua ollenkaan luopua. Luoksetulo oli nopea, käsiavun kanssa sain Nopan kiepahtamaan suoraan perusasentoon. Tuota pitää treenata. Uusi tokohyppy oli testissä ekaa kertaa meillä, ja ihan sutjakkaasti se sujui.
Heti tiistai-iltana ajeltiin Nopan kanssa takaisin maalle Siirin ja Selman hoivaajiksi, kun muu perhe oli reissussa. Päivärytmi oli pitkälti sellainen, että aamulla kävin koko konkkaronkan kanssa pienellä lenkillä ja ruuan jälkeen jätin Siirin askartelemaan puruluun kanssa (kyllä! Siiri 12 vee on vihdoin oppinut syömään puruluita!) ja lähdin junioriosaston (= Selma 9 vee ja Noppa 2 vee :D) kanssa pidemmälle lenkille. Siiri ei oikein noita pitkiä lenkkejä enää jaksa, varsinkin jos lämpömittarissa on enemmän kuin +10 astetta. Päivän mittaan kävin vielä parilla pikkulenkillä koko köörin kanssa.
Keskiviikkona koko päivän kestäneen sateen jälkeen ilta-aurinko innostui paistamaan niin hienosti, että pakkasin Nopan autoon ja ajeltiin läheiselle kentälle tokoilemaan. Teemana tällä kertaa sosiaalinen palkka ja liikkeiden yhteensitominen. Tein kolme erilaista komboa: liikkeestä maahan + lyhyt seuraaminen, seuraaminen + luoksetulo ja pari settiä kaukoja. Liikkeiden välissä vain kehut ja jälkimmäisen liikkeen loputtua vapautus kauemmas ruokakupille. Hienosti homma pelitti, vaikkei joka liikkeestä saanutkaan nameja.
Sen verran lämpimästi ilta-aurinko porotti, ja sen verran pitkällä roikkui Nopan kieli treenin jälkeen, että armahdin sitä ja päästin sen läheiselle lammelle heittämään talviturkkinsa. Voi ilon päivää, miten kivaa uiminen taas olikaan! :)
Perjantaina (eli eilen) ajeltiin takaisin Helsinkiin, ja tänään aamulla suunnattiin pitkästä aikaa lappalaisaksailemaan. Treenikaveri ilmoitti ystävällisesti, että mun pitää ruveta opettelemaan ohjauskuvioita ja että me ei enää saada rallatella pelkkiä hyppysuoria, vaan että jotain tarttis myös treenata. Nojuu. Meidän varalle olikin sitten välistävetoa ja putken pimeää kulmaa. Putkeen Noppa sujahti yllättävän näppärästi, mutta vielä ollaan sillä tasolla tässä treenissä, että mun pitää näyttää sille putken suu tosi läheltä. Kompastuskiveksi muodostuikin sitten se, että putken jälkeen olisi pitänyt jatkaa matkaa vasemmalle, eikä oikealle, jonne putken pää antoi. Sutjakasti Noppa kyllä kääntyi, mutta ei kertaakaan suoraan vasemmalle. Joka ikinen kerta se kääntyi oikealle, teki piruetin ja tuli sitten oikeaan suuntaan :D Onneksi me ei olla tämän lajin suhteen niin vakavissamme!
Välistävedoissa ongelma oli mulla. Yllätys yllätys, koskapa ei olisi... Mun on jotenkin äärettömän vaikeaa hahmottaa omaa liikkumistani, eikä asiaa todellakaan edesauta rakettia nopeampi minilassie. Pari ihan onnistunutta toistoa saatiin lukuisten sähellysten jälkeen onnistumaan, joten siihen olikin sitten hyvä lopettaa :D
Ja loppua tälle aktiiviselle elämälle ei vaan näy! Huomenna lähdetään pitkästä aikaa Saran ja Hamletin kanssa kunnon lenkille, maanantaina tokoillaan Jennan ja Hyrrän kanssa, tiistaina on vuorossa tokokurssin 4.kerta ja keskiviikoksi on sovittu retkipäivä Paavon ja kumppaneiden kanssa. Nopasta on kivaa puuhata; musta on kivaa puuhata Nopan kanssa, koska pelkällä hihnalenkkeilyllä sen pääkoppaa ei tosiaankaan saa pidettyä kuosissaan. On myös ihanaa katsoa puuhista rättiväsynyttä koiraa! (Maalla ollessamme se toko- ja uinti-illan jälkeen kömpi keskellä yötä mun tyynylle nukkumaan. Siinä sitä läheisyyttä riittikin sitten oikein roppakaupalla <3) Lepopäiviäkään ei kuitenkaan unohdeta, koska liika häsääminen saa aikaan samaa kuin liian vähä tekeminen :)
Kommentit
Lähetä kommentti