Kun koira tuli kotiin

Tammikuu 2020 Ai että, tavoitepostaukset on aina niin kivoja. Ihana laatia kilometrikaupalla himotavoitteita ja todeta sitten vuoden päästä että oho, metsään meni. No ei vaan, tavoitteita on ihan mukavaa laatia ja vähän suunnata toimintaa niitä kohti. Ei kuitenkaan mennä millään ryppyotsameiningillä, koska tavoitteet on myös oikein ok jättää saavuttamatta ja jopa kokonaan unohtaa :) Vuodelle 2019 kirjoittelin reipas vuosi sitten tavoitteita näin : Nopan tavoitteet vuodelle 2019 Saadaan rallyssa kasaan vähintään RTK2. Treenataan agilityä aktiivisemmin. Startataan tokon alokasluokassa. Elokuussa 2019 RTK2 saatiin kasaan. 3 kilpailua, 3 tulosta. Noppa on varma kuin kone :D Tokossa ei VIELÄKÄÄN startattu - joku siinä vaan vähän jänskättää. Agilityn treenaaminenkin on Nopotin osalta vähän niinkuin jäänyt. Toisinaan se pääsee vaihtamaan Nutun managerin roolista vapaalle ja höntsäämään jotain radanpoikasta, mutta ei me agilityä sen kanssa varmastikaan tulla enää treenaama

Kuertunturilla joulukuun lopussa 2019 Hyvää uutta vuotta ja vuosikymmentä! Tammikuu on ehtinyt jo puoleen väliin, joten onkin korkea aika päivittää kuulumiset taas ajan tasalle :) Ihana 2,5 viikon joululoma vietettiin osin sairastaen (ihmiset), mutta pääosin terveinä Etelä-Karjalassa ja Äkäslompolossa. Etelässä ei lunta ollut eikä ole, mutta Lapissa saatiin nauttia ihanasta talvisäästä. Majoituimme tutussa mökissä Kuertunturin kupeessa, ja lumilomaviikkoon mahtui hiihtämisen lisäksi lumilenkkejä ja -retkiä sekä potkukelkkailua koirien kanssa. Vuodenvaihde meni leppoisasti, ja 13 h ajomatkoilla koirat matkasivat hipihiljaisina. Hyvät tyypit! <3 Kellostapulilla TUUUUULI! Kelataanpa vähän kulunutta vuotta taaksepäin: Vuosi alkoi, kuten tämäkin vuosi, Äkäslompolosta. Lomaa jatkettiin vähän myös Etelä-Karjalassa, jossa oli hirmuinen lumipaljous. Olispa nytkin. Kevät treenattiin aksaa enemmän ja vähemmän aktiivisesti Nutun kanssa HAUn huippistiimissä. Syksyllä treenit jat

Rauhallista joulun aikaa, lepoa ja lämpöä kaikille! Menestystä myös uuden vuoden seikkailuihin!

Syyskuun eka Täällä ollaan! Kiireinen työsyksy on vienyt mukanaan, ja välillä blogi on tehnyt mieli pistää romukoppaan. Muut somekanavat kun ovat nykyään niitä ensisijaisia väyliä päivittää kuulumisia. Ja välillä tulee kieltämättä olo, että itselleenkö sitä tässä kirjoittelee. Mutta toisaalta, vaikka itse olisinkin blogin ainut lukija, niin on tämä silti hyvä keksintö. On niin helppo palata vaikka vanhempiinkin juttuihin, jos on tarvis tarkistaa jotain. Ja onpahan joku väylä, mihin tuutata täysin pelkkää koirajuttua, ilman suodattimia :D Joten täällä ollaan, ainakin toistaiseksi! Edellisen kerran kirjoittelin heinäkuussa . Silloin oltiin Nopsun kansa haettu eka AVO-tulos rallysta, ja Nuttu oli saanut näyttelytuloksen. Mutta mitäs sen jälkeen... Nutulla on edelleen agilitytreenit maanantai-iltaisin. Lisäksi ollaan käyty ja jatketaan vuodenvaihteen jälkeenkin 1-2 kertaa kuussa perjantai-iltaisin Sporttiksella Kariniemen Sannin treeneissä. Nutun estefokus ja itsenäinen etenemine

Helleheinäkuuta on vietetty pitkälti mökillä. Mökin pihakeinussa kilahti myös puhelin, kun saatiin muutaman päivän varoitusajalla peruutuspaikka Hyvinkään rallytokokilpailuun. Onneksi suunnitelmissa oli muutenkin siirtyä viettämään loppulomaa kotiin, joten niinpä me otettiin paikka vastaan. Lauantaina 27.7. käytiin siis Nopan kanssa starttaamassa ekaa kertaa avoimessa luokassa, ja saatiin tulokseksi AVOHYV 84-pisteellä. Hyvä me! :) Kierrokset pysyi jälleen kerran melko sopivalla tasolla, eikä radalla ollut yhtään eteentuloa, jotka nostattaa eniten kierroksia. Ja käsimerkin avulla Noppa myös seisoi, vaikka se ei sitä varsinaisesti oikein osaakaan :D Sunnuntaina 28.7. oli puolestaan Nötöskän koitosten vuoro, kun suunnattiin metsästämään näyttelytulosta Vermoon, jossa järjestettiin Eukanuba Summer Show. Aikataulut myöhästelivät ja hellettä piisasi +35 asteen molemmin puolin, mutta mepä selvittiin neljän tunnin (odottelu-)urakasta kunnialla ja Nuttu sai avoimesta luokasta sen kaivat

Ja Lystihän on! Tämä pieni, pippurinen paimensukuinen lapinkoiratyttönen muutti juhannuksen jälkeen maalle Ainun uudeksi ystäväksi ja pikkusiskoksi. Viimein mekin tällä viikolla ehdittiin häntä käydä moikkaamassa! Lysti, Nereaneidon Ilmassa Pieni Sydän , on kuin väriään (riistanvärinen vaalein merkein) lukuunottamatta kuin pieni kopio elämäni koirasta Siiristä. Niinpä se tuntuukin ihan ällistyttävän hienolta pieneltä tyypiltä. Lysti on hyvin voimakastahtoinen, todella ihmis- ja koirasosiaalinen, eritttäin kova käyttämään suurta ääntään, hurjan rohkea ja peloton vauhtimimmi. Kun kohdattiin sen kanssa ensimmäistä kertaa, se juoksi täyttä häkää suoraan syliini ja puraisi huulestani. Ja saman se on tehnyt myös muille tapaamilleen ihmisille (tuota puremisjuttua lukuunottamatta, onneksi :D). Se rakastaa Ainua yli kaiken (ja Ainu sitä), mutta se tutustui rohkeasti myös Noppaan ja Nuttuun. Nopasta on tainnut tulla vanha setämies, koska sitä ällötti koko pentu, ja pariin otteeseen se