Juttuja

Paljon on uusia juttuja taas kerrottavana. Pari ihan mahtavaa ja ihanaa, yksi ikävämpi ja yksi surullinen. Aloitetaan kumminkin noista mukavista ja kivoista :)

Perjantaina oltiin koirapuistoilemassa ja puistoon sattui samaan aikaan tosi sympaattinen ja valtava sekarotuinen vanhuskoira omistajineen. Oli hyvä juttu, että satuttiin puistoon samaan aikaan, sillä nyt jos koska Noppa tarvitsee hyviä kokemuksia isoista koirista. Viime aikoina se on selvästi alkanut vähän aristella isoja vieraita koiria, jotka yrittävät leikkiä sen kanssa. Arkailu ilmenee ison koiran ympärillä hyökkimisenä ja hampaiden vilauttelemisena. Vanha sekarotuinen olikin mitä mainiointa seuraa Nobille -se ei turhia hötkyillyt vaan Noppis sai ihan rauhassa nuuskutella sitä, ja rauhanomainen rinnakkaiselo alkoikin nopeasti. Vanhan herran omistaja taas vaikutti todelliselta koiratuntijalta ja ihastui Noppaan täydellisesti. Hänen mukaansa Noppa on mielettömän upean värinen, musta turkki kuulemma ihan kiiltää. Rakenne ja jalat ovat kuulemma hienot, ja Nopan pään ja ilmeen tämä rouva ylisti maasta taivaisiin. Lähtiessään hän vielä toivotti meille oikein hyvää näyttelyuraa :D No onhan Nobi hieno, mutta oli kiva kuulla se jonkun muunkin suusta!

Pari viikonloppua sitten mökillä: Noppis, Siiri ja Selma

Suurimmista suurin ilouutinen liittyy meidän tokotreeneihin. ESSien tokon jatkokurssi loppuu lokakuun lopulla, ja olen ollutkin meidän jatkosuunnitelmista vähän huolissani. Missään seurassa meillä ei ole treenipaikkaa, satunnaiset kimppatreenit toki kuuluvat ohjelmistoon, mutta olin itse kuitenkin kaipaillut vähän säännönmukaisuutta myös treenikalenteriin. Mutta kiitos ja ylistys taas kerran sosiaaliselle medialle! Facebookissa kasailtiin kimppatreeneistä ja hallin kimppavuokraamisesta kiinnostuneita, ja lopputulemana mekin mahduttiin sitten tähän porukkaan! Vajaan kymmenen koirakon porukalla alamme siis treenailla kerran viikossa (keskiviikkoiltaisin) Tattarisuolla hallissa. Ketään muista koirakoista en tunne, mutta eiköhän siellä pääse tutustumaan :) Joukossa on kuulemma myös jo pidemmälle tokossa ehtineitä, joten varmasti vinkkejäkin saa sieltä ihan mukavasti.

Viime aikoina olemme alkaneet kiinnittää huomiota siihen, että Noppa kävelee välillä hassusti. Aluksi naureskelimme sen hyllyvälle peräpäälle ja vaappuvalle menolle, kunnes hoksasin sen peitsaavan. Noppa on nyt siis peitsannut enemmän tai vähemmän hihnalenkeillä muutaman viikon. Kasvattajan kanssa viestiteltiin (facebookissapa hyvinkin!) ja mietittiin, voisiko pikkumiehellä olla jumeja jossakin. Päätin varata Nopalle hieronta-ajan, jonka saimmekin jo tämän viikon lauantaille. Toivottavasti siellä selviää taas vähän lisää :)

Ykköskoirani Siiri

Äiti soitti tänään ja kertoi käyttäneensä omaa ensimmäistä koiraani, 10½-vuotiasta lapinkoiratyttö-Siiriä eläinlääkärillä. Siiri on tähän mennessä ollut terveen keski-iän ylittäneen koiran perikuva. Reipas kuin mikä (esim. viime kevättalvena kulki jäällä vapaana mukana yli tunnin hiihtolenkkejä), iloinen ja terve. Toki ovella kolkutteleva vanhuus on aina välillä muistutellut olemassaolostaan; enää Siiri ei hyppää Honda CRV:n takakonttiin, välillä aamuisin jalat ovat jäykät ja kuulo on toisinaan hyvinkin valikoiva. Eilen Siiri oli kuitenkin kesken lenkin alkanut kävellä kummallisesti ja hankalan oloisesti. Illalla se ei ollut halunnut hypätä autosta pois, ja maattuaan koko illan samassa asennossa se ei meinannut päästä ylös. "Kissavenytyksiä" Siiri ei ole pitkään aikaan pystynyt tekemään. Yritystä on, mutta aina jää kesken. Eläinlääkäri oli tutkinut ja todennut Siirin etujalat todella jäykiksi. Tämä on kuulemma sinänsä harvinainen ja kumma juttu, koska Siiri on kuitenkin tosi terve ja aina paljon liikkunut koira. Joka tapauksessa äiti oli saanut mukaansa niveliin annettavia pistoksia sekä kipulääkettä. Pitää myös miettiä, josko myös Siirin veisi hierottavaksi. Jos ei muuta, niin se ainakin rakastaisi sitä puuhaa. Tänään aamulla Siiri oli kuitenkin ollut jo reippaana herättämässä perhettä ja lähtenyt häntä huiskien lenkille, joten ihan itku kurkussa tässä ei tarvinne vielä olla. Ja huomenna Siiri laumoineen suuntaa syyslomalle Lappiin, jospa mummo siellä virkistyisi entisestään.

Rakas possunokka, ole meidän kanssa vielä tosi kauan!