Persjättö ja jalat solmussa...
...eli perjantai-illan agien aika! Pistetyöskentelyssä oli jälleen neljä pistettä: persjätön treenaaminen hyppy-mutkaputki-hyppy -sarjalla, rengas-muuri -sarja, 2x2-kepit ja omatoimipisteenä hyppytekniikka + 2on2off.
Me päästiin onneksi aloittamaan persjätöstä. Huhhei, miten voi teoriassa yksinkertaiset asiat olla näin hankalia? :D Koska me vasta edellisellä kerralla oltiin tutustuttu mutkaputkeen, päätin suosiolla jättää sarjan ekan hypyn pois ja treenata vain putki-hyppy-yhdistelmää. Noppa ihailtavan hyvin muisti putken idean kaahattuaan ensin pari kertaa ohi. Mutta se persjättö... Pari ekaa kertaa vetäisin ihan sujuvalla valssilla, sitten kuivaharjoittelin ja toimi taas oikein näppärästi. Pari onnistunutta toistoa saatiin molemmille puolille. Jo nyt kävi selväksi, että Pomppiaisen kanssa saa juosta ja kovaa. Piti meinaan vähentää tän ekan pisteen jälkeen vaatetta...
Toinen piste oli rengas-muuri-sarja. Muistuteltiin mieleen muurille eri kulmista lähettämistä, Noppa hakeutui hienosti. Sitten muisteltiin rengasta, jota ollaan vain kerran tehty yli kuukausi sitten. Parin hudin jälkeen se muistuikin mieleen, ja pystyin lähettämään sillekin jo kauempaa ja hiukan eri kulmistakin. Molemmat lähetykset, niin muurille kuin renkaallekin, onnistuivat myös ilman jumalatonta käsillä huitomista, kun sain käskyn liimata kädet kylkiin. :D Ja sitten tietty tehtiin tätä huimaa kahden esteen rataa. Se tuntuu olevan hiukan hankalampaa, että Noppa on mun vasemmalla puolella, koska sieltä se turhan helposti hakeutuu liian lähelle mua, ikään kuin kohti perusasentoa. Toisaalta mulle itselleni on paljon hankalampaa hahmottaa, kun koira on mun oikealla puolella.
Tähän mennessä Noppis oli jaksanut tosi hienosti keskittyä, ei yrittänytkään karata toisten luokse, vaan keskittyi ihan 150-prosenttisesti meikäläiseen. Sitten siirryttiin keppipisteelle, jossa muutamia toistoja ihan vain kahden kepin välistä menemistä eri kulmista. Loppuvaiheessa Nopalla alkoi selvästi keskittyminen herpaantua, ja se kerran karkasikin haukkumaan hiukan kauempana kulkevalle ihmiselle. Jonkin aikaa rähistyään se kyllä tuli luokse. Pienen tauon jälkeen kokeiltiin hiukan kääntää keppien kulmaa, ja saatiin pari onnistunutta toistoa aikaan. Kunnes pikkumies karkasi ryhmässämme treenaavan terrierin luokse pariinkin otteeseen.
Vikalla pisteellä naksutin ihan pari kertaa onnistuneesta 2on2offista ja tein yhden onnistuneen hyppytekniikkapätkän. Lopuksi jäätiin vielä laittamaan hallia kuntoon huomisia kisoja varten, ja sillä aikaa Noppa ehti hiiltyä odotellessa jo ihan täysin, varsinkin kun vielä halliin ilmestyi joku lapsikin juoksentelemaan. Paluumatkalla bussipysäkillä se haukkui sellaista kimeää väsymishaukkuaan meidän kanssa bussia odottelevalle treenikaverille.
Joten näköjään niin kauan menee hyvin, kun Noppis ei pääse liikaa väsähtämään. Kun väsy iskee, koira menee ylikierroksille todella, todella pienestä häiriöstä, ja keskittyminen herpaantuu ihan täysin. Puolentoista tunnin treeniaika, vaikka se sisältääkin toki hurjasti taukoilua ja odottelua, on Nopalle ehdottomasti liian pitkä. Vikoilla treenipätkillä se ei enää jaksa. Tähän mennessä olenkin panostanut pariin ekaan pisteeseen kunnolla, tehnyt kolmannen jo selvästi puoliteholla, ja viimeisellä tyytynyt ihan pariin onnistuneeseen juttuun. Enpä tiedä, auttaisiko jos opettaisin koiralle, että häkki on huilaamispaikka, ja ryhtyisin raahaamaan kevythäkkiä mukana. Vai mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Kasvaisiko pikkujätkän keskittymis- ja häiriönsietokyky kerta kerralta muutaman sekunnin? Alkeiskurssia on joka tapauksessa jäljellä enää yksi treenikerta (pikkujoulukisat, iik!) sekä teoriakerta. Katsotaan sitten, mitä seuraavaksi.
 |
| Murut Kalkkikalliolla |
Toinen piste oli rengas-muuri-sarja. Muistuteltiin mieleen muurille eri kulmista lähettämistä, Noppa hakeutui hienosti. Sitten muisteltiin rengasta, jota ollaan vain kerran tehty yli kuukausi sitten. Parin hudin jälkeen se muistuikin mieleen, ja pystyin lähettämään sillekin jo kauempaa ja hiukan eri kulmistakin. Molemmat lähetykset, niin muurille kuin renkaallekin, onnistuivat myös ilman jumalatonta käsillä huitomista, kun sain käskyn liimata kädet kylkiin. :D Ja sitten tietty tehtiin tätä huimaa kahden esteen rataa. Se tuntuu olevan hiukan hankalampaa, että Noppa on mun vasemmalla puolella, koska sieltä se turhan helposti hakeutuu liian lähelle mua, ikään kuin kohti perusasentoa. Toisaalta mulle itselleni on paljon hankalampaa hahmottaa, kun koira on mun oikealla puolella.
Tähän mennessä Noppis oli jaksanut tosi hienosti keskittyä, ei yrittänytkään karata toisten luokse, vaan keskittyi ihan 150-prosenttisesti meikäläiseen. Sitten siirryttiin keppipisteelle, jossa muutamia toistoja ihan vain kahden kepin välistä menemistä eri kulmista. Loppuvaiheessa Nopalla alkoi selvästi keskittyminen herpaantua, ja se kerran karkasikin haukkumaan hiukan kauempana kulkevalle ihmiselle. Jonkin aikaa rähistyään se kyllä tuli luokse. Pienen tauon jälkeen kokeiltiin hiukan kääntää keppien kulmaa, ja saatiin pari onnistunutta toistoa aikaan. Kunnes pikkumies karkasi ryhmässämme treenaavan terrierin luokse pariinkin otteeseen.
Vikalla pisteellä naksutin ihan pari kertaa onnistuneesta 2on2offista ja tein yhden onnistuneen hyppytekniikkapätkän. Lopuksi jäätiin vielä laittamaan hallia kuntoon huomisia kisoja varten, ja sillä aikaa Noppa ehti hiiltyä odotellessa jo ihan täysin, varsinkin kun vielä halliin ilmestyi joku lapsikin juoksentelemaan. Paluumatkalla bussipysäkillä se haukkui sellaista kimeää väsymishaukkuaan meidän kanssa bussia odottelevalle treenikaverille.
Joten näköjään niin kauan menee hyvin, kun Noppis ei pääse liikaa väsähtämään. Kun väsy iskee, koira menee ylikierroksille todella, todella pienestä häiriöstä, ja keskittyminen herpaantuu ihan täysin. Puolentoista tunnin treeniaika, vaikka se sisältääkin toki hurjasti taukoilua ja odottelua, on Nopalle ehdottomasti liian pitkä. Vikoilla treenipätkillä se ei enää jaksa. Tähän mennessä olenkin panostanut pariin ekaan pisteeseen kunnolla, tehnyt kolmannen jo selvästi puoliteholla, ja viimeisellä tyytynyt ihan pariin onnistuneeseen juttuun. Enpä tiedä, auttaisiko jos opettaisin koiralle, että häkki on huilaamispaikka, ja ryhtyisin raahaamaan kevythäkkiä mukana. Vai mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Kasvaisiko pikkujätkän keskittymis- ja häiriönsietokyky kerta kerralta muutaman sekunnin? Alkeiskurssia on joka tapauksessa jäljellä enää yksi treenikerta (pikkujoulukisat, iik!) sekä teoriakerta. Katsotaan sitten, mitä seuraavaksi.
 |
| <3 |
Kommentit
Lähetä kommentti