Tokomies Noppa-Hoppa

Vietettiin alkuviikko mökillä, ihan parasta <3 Helle ei ihan hellinyt, mutta muuten kelit oli mitä mainioimmat, ja saatiin kaikki kaivattu breikki tavisarkeen. Noppa kävi kerran uimassa -vahingossa tosin- , mutta jätettiin suosiolla kunnon vesipetoilut odottamaan lämpöisempiä säitä.

Jostain syystä tokohommat on viime aikoina inspiroineet mua tavallista enemmän. Niinpä ollaan puuhailtu tokon parissa useammakin kerran viikossa. Nopalla on koko puuhaan hirvittävän kiva asenne ja sen normaalistikin leveä virnistys kasvaa huikeisiin mittasuhteisiin, kun alan kaivaa tokokamppeita esille.

Alokasluokan liikepaketti alkaa olla aika hyvin hallussa. Seuraaminen meinaa tosin mennä edelleenkin keulimiseksi, eikä luoksetulon suora perusasento tahdo löytyä, mutta muuten tuntuu hyvältä liikkeiden suhteen. Paikkamakuukin on yksin treenatessa vahva, mutta ulkopuolisen häiriön ja kanssamakoilijoiden tarve olisi nyt suuri. Samoin tarvittaisiin vieraita ja tuttuja, ketä tahansa, käpälöimään Noppa-Hoppasta, sillä se on edelleen se kaikista jännin osa-alue.

Tänään jopa suunnittelin treenit. Ohjelmassa oli maahan-istu -kaukoja eri etäisyyksiltä käskytettynä, kapulan pito (sitä Noppa kyllä mukeltaa: mutta mukeltakoon, kunhan suussa pysyy. Ei ole niin tärkeä taito, kun nouto kuitenkin sujuu sikahienosti ilman mukeltamisia) ja erilaisia sivulletuloja. Tavoitteena oli hyvänmielen treenit ja paaaaaaljon onnistumisia. Tavoite täyttyi, nyt lattialla makaa yksi kappale unissan virnuilevia shelttitaljoja ja voin itse lähteä hyvillä mielin töihin.