Reissu maalle 11.6.-15.6.

Tiistai-iltana pakkasin Nopan, häkin, repun ja itseni junaan kohti Lappeenrantaa. Reissun tarkoituksena oli toimia koiravahtina Siirille ja Selmalle (sekä kanavahtina Kukko-Erwardille herrasväkineen) isäntäväen lomareissun aikana. Lahdessa mukaan kyytiin hyppäsi siskoni, minkä seurauksena autuaasti alkumatkan koisaillut Noppa oli Hyvin Virkeä koko loppumatkan.

Keskiviikkopäivän saimme vielä nautiskella muun perheen seurasta mm. mökkeilyn merkeissä. Noppa pelasi veljeni kanssa jalkapalloa (miten tuollainen pallon muoto voi vetää koiralasta niin hurjasti puoleensa?)

Selmalla ja Nopalla alkoivat leikit sujua jo hienosti.

Sen sijaan ässäkoirien omat leikit olivat Nopasta aika rajuja ja jänniä, joita oli turvallista seurata pienen matkan päässä.

Torstai oli tämän reissun ainut oikeasti lämmin ja aurinkoinen päivä, joten roudasin jälleen koko lauman mökille. Helpoin tapa hoitaa kolmen koiran lenkitykset ;)

Noppa kävi jälleen uimassa, jälleen kerran luiskahdettuaan leikkien lomassa rantakalliolta veteen. Tuliko tämä jollekulle yllätyksenä?

Märkä koira ja kuivattelukieriminen jäkälissä ja sammalissa. Ah kuinka ihana lopputulos <3

Testasin myös, meneekö Noppa vapaaehtoisesti uimaan, ja heitin sille sammalpalasen järveen. Kovin oli varovaista etenemistä, mutta järveen mentiin!

Noppa puuhasteli maalla myös seuraavia juttuja hyvin ahkerasti:

Lenkkeilyä vapaana ja hihnassa. Runsaasti.

Tarpeiden tekemistä ulos! (koko aikana sisällä yhdet pisut ja kahdet kakat! Huomatkaa pimenevässä kesäillassa loistava valkoinen hännänpää.)

Perjantai oli sateinen päivä, joten jotakin tekemistä mökkeilyn sijaan oli keksittävä. Omatunto kolkutteli liian vähäisestä ajasta yhdessä vanhempien koirien kanssa, joten pohdin, miteen saisin vietettyä niiden kanssa kahdenkeskistä aikaa. Ja johan kolahti: jälki! Siirin ja Selman kanssa olemme "harrastaneet" jäljestystä omaksi iloksemme ja täysin itseoppineina. Metodina on ollut jäljen tallaamisen yhteydessä laittaa nakinpala tms. aina joka n:nnelle askeleelle. Aloitimme joskus vuonna käpy nakinpalalla joka askeleella, tällä hetkellä nakkien väli on 5-7 askelta. 

Ja koska nuorena on vitsa väännettävä, keksin tallata myös Nopalle oman jäljen. Jäljestä tuli suora, n. 3 m pitkä, nakinpala joka askeleella. Siirin ja Selman jäljistä ei tässä nyt sen enempää, tytöt hoitivat homman kuin vanhat tekijät. Nopan vein muiden koirien tapaan jäljen alkuun, osoitin suunnan ja annoin käskysanan "etsi". Ja kappas, heti nenän edestä maasta löytyikin nakkeja! Nakit naamariin ja katse ohjaajaan: saisko näitä jostain lisää? Ei muuta kuin uusi yritys, oikean suunnan osoitus ja uusi käskysana. Ja taas löytyi nakki! Näin jatkettiin muutaman kerran, kunnes palapelinpalat pikkumiehen aivoissa loksahtivat kohdakkain ja Noppa ryhtyi etenemään ihan omatoimisesti. Välillä tosin sivuttain, mutta nenä meni koko ajan tallattua jälkeä pitkin. Taitava jätkä <3

Loppuun vielä kuvat koko eläinlaumasta:

Edward ja rouvansa (mustatäpläinen ja toinen ruskea ovat tosin herran lapsia.)

 Sharo, Herkku ja Ransu. Tällä kertaa Noppa ei tosin päässyt hevoishommiin mukaan.

Samaan kuvaan mahtui kolme koiraa! Noppa, Siiri ja Selma.