Pikakuulumiset landelta!

Meidän piti Nopan kanssa viettää viikonloppu mökillä mm. omien lauluharjoitusten ja hääkeikan merkeissä, mutta viikonloppu venähtikin hieman odotettua pidemmäksi hihnanpään tipahdettua elämänsä ensimmäistä kertaa hevosen selästä niin, että oikeasti sattui. Aivotärähdyksellä ja yhdellä sairaalayöllä selvisin, joten nou hätä. Haaveilemani kesälomakin toteutui nyt, kun kiltti lääkärisetä kirjoitti viikon sairaslomaa. Hengaamme siis Nopan kanssa mökillä yhteensä reilun viikon, ja Jaakkokin liittyy taas laumaan perjantaina.

Ilmoja on pidellyt! Lämpöä riittää, kuten myös aurinkoa (uutena kokemuksena meikäläiselle myös yö saunaa muistuttavassa sairaalahuoneessa...) Noppa on tutustunut vesielementtiin hyppäämällä mun perässä järveen ja tipahtamalla sinne pari kertaa. Lisäksi Noppa on innolla hakenut melko syvästäkin vedestä keppejä ja kahlaillut mahaa myöten ihan huvikseenkin.

Sairaslomalaisen piristykseksi tehtiin koko perheen voimin veneretki pizzeriaan. Noppakin pääsi ekaa kertaa veneen kyytiin, ja Siirin ja Selman pelastusliivitkin saatiin sovitetuksi pikkumiehen päälle, kun kaikki hihnat kiristettiin tappiin asti.

Muutenkin Nopalla on riittänyt aktiviteettia. Mökillä ollaan vietetty aikaa hyvin päätoimisesti ja välillä käyty kotona pesemässä pyykkiä ja hakemassa postia. Hoitokoira-Iitusta tuli Nopalle hyvä kaveri!

Listailin vähän blogin sivuun tulevia mätsäreitä, lähinnä itselle muistutukseksi. Jos muutamaan noista yrkenemme, niin kiva juttu :) Ässäkoirien käyttämättömäksi jäänyt näyttelyhihna pitääkin muistaa muuttaa Helsinkiin. Noppa on koulutuksen suhteen ollut totaalisen retuperällä, joten ehkäpä voinnin parannuttua ruvetaan harjoittelemaan vähän näyttelyjuttuja. Noudon alkeita tosin sekä isäni että veljeni ovat ahkerasti harjoittaneet viskellessään pikkumiehelle ah-niin-rakasta-luttanaa-palloa. :D Ja jos koulutukseksi voidaan laskea sisäsiisteyden harjoittelu, niin eipä ole sisälle tehty koko aikana mitään!

Noppa pärjäsi hienosti mun ollessa sairaalassa, ei kuulemma ikävöinyt yhtään. Mutta voi sitä riemua kun Noppis löysi mut sohvalta makaamasta. Väkisin piti ähkiä ja puhkia itsensä ylös sohvalle, eikä siitä sitten kumpainenkaan hievahdettu mihinkään <3 Oma pieni kainaloinen!

P.S. Tämän hetken (ainoana) suurena harmituksena on se, etten tunnu löytävän meille Nopan kanssa mitään sopivaa harrastuspaikkaa. Agility ja toko olisivat tulevaisuuden haaveina, mutta autottomuus rajoittaa aika lailla tätäkin unelmaa. Yli puolentoista tunnin edestakainen matkustaminen julkisilla kun ei inspiroi.