Kun koira tuli kotiin

Siinäpä nuo tämän viikon pääpointit tulivatkin otsikossa mainituiksi. Maanantaina zen-kurssilla treenailtiin Munkkivuoren ostarilla ihmisille puhumista ja sitä, että se on ihan ok. Jouduin siis itse varsinaiseen tulikokeeseen, kun piti vieraille ihmisille käydä juttelemassa :D Käytiin teoriatasolla läpi myös rauhoittumismakuun ideaa, ja aionkin sitä ruveta kotona työstämään. Perjantaina treenailtiin itseksemme kontaktitreeniä, ja sitten perjantain iltapissatuksella koitti meillekin se hetki, josta olen kuullut lähes jokaisen koiratuttavani valituksia: irtokoira! Iso saksanpaimenkoirauros äkkiä Nopan hännässä kiinni. Mitään ei ehtinyt käydä, mutta ärsytti silti melkoisesti. Juuri kun meidän koiraohitukset alkaa sujua kivasti! Tänään olenkin sitten palkkaillut Noppaa ahkerasti kaikista näkemistämme koirista, ja onneksionneksionneksi ei mitään sen suurempaa takapakkia koiraohituksissa ole tullut tuon typerän kohtaamisen takia. Tänään käytiin taas aksaamassa. Tiina oli miettinyt eri...

 Kun minuun oltiin lokakuun loppupuolella yhteydessä Faunattaresta ja tiedusteltiin halukkuutta ottaa tammikuussa 2016 lanseerattavat Focus-merkkiset valjaat kokeiluun, ei tosiaankaan pitänyt kahta kertaa miettiä. Valjasta kuvailtiin erityisen ergonomiseksi ja koiran päällä hyvin istuvaksi, ja koska valjas on meidän huushollissa jokapäiväinen käyttökapine, hain innolla uutuuden testiin. Valjaat ovat nyt olleet meillä kaksi viikkoa päivittäisessä käytössä. Niitä on kokeiltu tavallisen hihnan ja fleksin kaverina, vapaana juostessa, treeneissä, frisbeehommissa, juoksulenkillä, pimeällä ja valoisalla. Kaikessa siinä käytössä, missä sen pitääkin toimia. Ja kyllä, minun mielestäni kyseessä on varsin toimiva valjas. Se istuu koiran päälle hyvin, vaikkakin Nopalle muuten tosi hyvin sopivaa kokoa xs joutui kiinnityskohdasta lyhentämään aika kovasti. Tykkään itse tuosta mustasta väristä. Se on hillitty ja miellyttää silmää, ja yllättävän hyvin sopii mustallekin koiralle. Muutenkin...

Perjantai-ilta venyi ihmisväellä ja siis myös Nopalla reilusti lauantain puolelle Nightwishin ja teatterireissun vuoksi, ja lauantai aloitettiin hiukan silmät ristissä. Aamukoomasta toivuttuani kävin kuvailemassa Noppaa tulevaan Faunatar-yhteistyöpostaukseen (kun kerrankin aurinko näyttäytyi hetkellisesti!) ja sitten olikin jo aksatreeneihin lähdön aika. En tiedä mikä oli Nopasta treeneissä kaikista parasta, mutta vahva veikkaus on se, kun Noppa ja Halti pääsivät rälläämään lämppälenkillä. Noppa ei ihan vähään aikaan olekaan päässyt juoksemaan muiden koirien kanssa, joten varsinkin se viiletti kuin heikkopäinen. Itse treenit olivat hyvin tehokkaat: ehdittiin treenata keppejä ja paria erilaista radanpätkää. Nopalla raksuttaa keppien kohdalla. Muutaman yrityksen jälkeen se muisti, mistä viime viikolla oli saanut palkkaa, ja kipitti varsin näppärät kepit. Mutta kun mun pitikin siirtyä toiselle puolelle, vaadittiin taas samanlainen aivomyrsky kuin viikko sitten. Hienoa on se, että Nopp...

Keskiviikkona Noppa kävi hammaskivenpoistossa Herttoniemen eläinlääkäriasemalla . Tämä ei ole maksettu mainos, mutta pitää silti mainostaa: Olen nimittäin ehkä vihdoin löytänyt eläinlääkäriaseman, josta mulla ei ole kuin hyvää sanottavaa. Paikka on kokonaan suomalaisomisteinen eikä osa mitään ketjua, ja saamamme palvelu on ollut mitä parhainta. Kiireetöntä, ymmärtävää, asiallista ja ystävällistä. Tuolla käydään jatkossakin, vaikka sinne matkaa vähän onkin. Lääketokkurainen pikkumies. Noppa nukahti jälleen rauhoituspiikistä ihan muutaman minuutin kuluttua ja sain hyvillä mielin jättää sen operoitavaksi. Hammaskiveä oli kertynyt kohtuullisen paljon, minkä lisäksi sillä on erityisesti poskihampaissa vähän värjäymiä. Kotiin sain pikkuystäväni hakea reilun parin tunnin päästä, ja tokkurainen uni maittoikin sitten ihan iltaan saakka. Kamalasti mua jännitti, tuleeko Nopalle tämänkin käynnin seurauksena jäätävä vatsatauti, jollainen sille kastraation jälkeen tuli. Niinpä ollaan tehty kai...

Maanantai-iltana oli taas vuorossa zen-kurssia. Tällä kertaa treenattiin Haagassa koulun parkkiksella. Meillä oli vieraileva kouluttaja, jonka kanssa tehtiin ensin perinteinen rinnakkainkävelylenkki. Noppa tietää jo homman nimen ja juoksi saman tien suoraan kouluttajan lapaseen kiinni ja yritti kuikuilla, mitä nameja taskusta löytyisi. Treenattiin ihmisjuttuja. Häiriönä olevien ihmiset kävelivät meidän ohi, pysähtyivät katsomaan Noppaa, me käveltiin suoraan kohti heitä ja heidän ohi. Kaiken kaikkiaan meille helppoa treeniä, mutta tulipa onnistumisen kokemuksia. Hyvänä muistutuksena itselle tuli se, että pysähdytään ja palkataan Noppaa sopivan välimatkan päässä, kun se pystyy vielä olemaan rento. Jos rupeaa jännittämään, niin tehdään esim. käsikosketusta mun käteen, mikä selvästi rentouttaa. Jäätiin vielä oman treenin jälkeen toiselle kurssilaiselle häiriökoirakoksi. Enpä olisi vielä puoli vuotta sitten uskonut, että Nopalta sellainenkin touhu onnistuisi! Mutta kyllä tää marr...

Viime lauantain agilitytreeneissä aloitettiin Nopan kanssa vihdoin keppien opiskelu. Mulla oli kytenyt mielen perukoilla ajatus opettaa Nopalle 2x2-kepit, mutta oma kokemattomuus ja tarjolla oleva ohjuriapu saivat mut vihdoin taipumaan ohjurikeppien opiskeluun. Treenikaveri Tiina on aika pätevä ohjuriopettaja, joten hänen kanssaan sitten aloitettiin kuuden kepin pätkällä. Noppa meni hihnassa ihan jees, mutta itsekseen livisti jokaisesta mahdollisesta välistä pois. Selvästi sillä kuitenkin pääkoppa raksutti, ja yhden onnistuneen itsenäisen suorituksen jälkeen se sai superpalkan ja lopetettiin keppiprojekti siltä erää. Toisena juttuna tehtiin ylläolevaa rataa. Noppa on melkoinen putkibongari, ja yritti muutamaankin otteeseen livistää suoraan ykköshypyltä putkeen. Aika tarkkaan sen sai ohjata, jottei livistystä päässyt tapahtumaan. Niin ja mikä naps naps? Treenikavereiden mukaan kuulemma napsuttelen sormia Noppaa ohjatessani :D Se luultavasti kiihdyttää sitä entisestään, joten pakk...

...eikä meitä yhtään edes nolota!

Uusi Faunatar-bloggari  mitteli Riia haastoi meidät Liebster Award -haasteella. Kiitos siitä! :) Mukavia, vähän tavallisesta poikkeavia haastekyssäreitä (on meinaan jokuseen jo tullut vastailtuakin 0_0), jotka valottavat hiukan tätä hihnan toistakin päätä. Siispä tiistai-illan väsymyksestä huolimatta tässä meidän vastaukset! Ketään en kuitenkaan rupea eteenpäin haastamaan, koska laiskuus voittaa. 1. Mikä on jännittävin kokemuksesi, mitä olet kokenut eläinten kanssa? No huhhuh, näitähän riittää. Yksi jännittävimmistä taitaa olla eräs muinainen metsälenkki Siirin ja Selman kanssa, kun molemmat kirmailivat vapaina, ja yhtäkkiä polulla neniemme edessä seisoi hevonen. Ratsastaja puhui puhelimessa, hevosella ei ollut satulaa eikä ratsastajalla kypärää, joten aikamoisen vaaranpaikka oli käsillä. Kaikeksi onneksi heppa oli selvästikin tottunut koiriin, ja koirat olivat moisesta ilmestyksestä niin ymmällään, että kipittivät kutsusta kiltisti luokse -ja aivan äänettöminä (kuka Siirin ...

Tänään alkoi meillä zen-kurssi Heiluvassa Hännässä. Se on eräänlainen jatkokurssi keväiselle rähjäkurssille , ja sen aikana on tarkoitus treenata koiran itsehillintää ja häiriönsietokykyä. Jouluun asti siis mennään zen-meiningillä (eli Jaakon mukaan joogataan ;D)! Meitä on kurssilla vain kaksi koirakkoa, eli aikaa per koira on ihan ruhtinaallisesti. Tämän päivän kurssikerta aloitettiin rinnakkainkävelylenkillä kouluttajan kanssa. Noppa muisti paikan ja treenimoodi napsahti välittömästi päälle. Jatkettiin rähjäkurssilla alkunsa saaneita juttuja, eli käsikohdennusta, liikkuvan käden seuraamista, lähellä pysymistä ja nopeita poispäinkäännöksiä. Hirween, hirween, hirWEEN kivaa oli Nopan mielestä nämä temput, ihan meinasi mopo lähteä keulimaan, ja treenikaveri sai hyvää haukkuharjoitusta :D Uutena juttuna opiskeltiin pitkäkestoista käsikohdennusta, eli sitä, että koira pitää leukaansa ihmisen kämmenellä vaikka maailman tappiin saakka. Aluksi Noppa tarjoili innokkaasti tassun a...