Zen-kurssi vol.2: urheiluhenkeä kehiin!
Treenattiin ihmisjuttuja. Häiriönä olevien ihmiset kävelivät meidän ohi, pysähtyivät katsomaan Noppaa, me käveltiin suoraan kohti heitä ja heidän ohi. Kaiken kaikkiaan meille helppoa treeniä, mutta tulipa onnistumisen kokemuksia. Hyvänä muistutuksena itselle tuli se, että pysähdytään ja palkataan Noppaa sopivan välimatkan päässä, kun se pystyy vielä olemaan rento. Jos rupeaa jännittämään, niin tehdään esim. käsikosketusta mun käteen, mikä selvästi rentouttaa.
Jäätiin vielä oman treenin jälkeen toiselle kurssilaiselle häiriökoirakoksi. Enpä olisi vielä puoli vuotta sitten uskonut, että Nopalta sellainenkin touhu onnistuisi!
Mutta kyllä tää marraskuussa ulkona treenaaminen vaatii kyllä aivan omanlaistaan urheiluhenkeä. Maanantainakin vettä satoi kuin isommassakin tulvassa ja oli kylmä kuin mikä. Voi kuinka toivonkaan, että joulupukki toisi meille oman auton, mikä edes vähän helpottaisi! Ei siinä sateessa ja kylmässä treenaamisessa itsessään mitään, mutta kun sitten pitää vielä lähteä rämpimään kohti bussipysäkkiä ja värjötellä siellä, kun edellinen bussi meni juuri nenän edestä...
Kommentit
Lähetä kommentti