Zen-kurssi vol.2: urheiluhenkeä kehiin!

Maanantai-iltana oli taas vuorossa zen-kurssia. Tällä kertaa treenattiin Haagassa koulun parkkiksella. Meillä oli vieraileva kouluttaja, jonka kanssa tehtiin ensin perinteinen rinnakkainkävelylenkki. Noppa tietää jo homman nimen ja juoksi saman tien suoraan kouluttajan lapaseen kiinni ja yritti kuikuilla, mitä nameja taskusta löytyisi.

Treenattiin ihmisjuttuja. Häiriönä olevien ihmiset kävelivät meidän ohi, pysähtyivät katsomaan Noppaa, me käveltiin suoraan kohti heitä ja heidän ohi. Kaiken kaikkiaan meille helppoa treeniä, mutta tulipa onnistumisen kokemuksia. Hyvänä muistutuksena itselle tuli se, että pysähdytään ja palkataan Noppaa sopivan välimatkan päässä, kun se pystyy vielä olemaan rento. Jos rupeaa jännittämään, niin tehdään esim. käsikosketusta mun käteen, mikä selvästi rentouttaa.

Jäätiin vielä oman treenin jälkeen toiselle kurssilaiselle häiriökoirakoksi. Enpä olisi vielä puoli vuotta sitten uskonut, että Nopalta sellainenkin touhu onnistuisi!

Mutta kyllä tää marraskuussa ulkona treenaaminen vaatii kyllä aivan omanlaistaan urheiluhenkeä. Maanantainakin vettä satoi kuin isommassakin tulvassa ja oli kylmä kuin mikä. Voi kuinka toivonkaan, että joulupukki toisi meille oman auton, mikä edes vähän helpottaisi! Ei siinä sateessa ja kylmässä treenaamisessa itsessään mitään, mutta kun sitten pitää vielä lähteä rämpimään kohti bussipysäkkiä ja värjötellä siellä, kun edellinen bussi meni juuri nenän edestä...