Laiskan haaste
Uusi Faunatar-bloggari mitteli Riia haastoi meidät Liebster Award -haasteella. Kiitos siitä! :) Mukavia, vähän tavallisesta poikkeavia haastekyssäreitä (on meinaan jokuseen jo tullut vastailtuakin 0_0), jotka valottavat hiukan tätä hihnan toistakin päätä. Siispä tiistai-illan väsymyksestä huolimatta tässä meidän vastaukset! Ketään en kuitenkaan rupea eteenpäin haastamaan, koska laiskuus voittaa.
1. Mikä on jännittävin kokemuksesi, mitä olet kokenut eläinten kanssa?
No huhhuh, näitähän riittää. Yksi jännittävimmistä taitaa olla eräs muinainen metsälenkki Siirin ja Selman kanssa, kun molemmat kirmailivat vapaina, ja yhtäkkiä polulla neniemme edessä seisoi hevonen. Ratsastaja puhui puhelimessa, hevosella ei ollut satulaa eikä ratsastajalla kypärää, joten aikamoisen vaaranpaikka oli käsillä. Kaikeksi onneksi heppa oli selvästikin tottunut koiriin, ja koirat olivat moisesta ilmestyksestä niin ymmällään, että kipittivät kutsusta kiltisti luokse -ja aivan äänettöminä (kuka Siirin tuntee, tietää, että tämä jos mikä on suuri harvinaisuus).
Muita jännittävyyksiä ovat olleet mm. ratsastusretki Unkarin pustalla, kun jättiläismäinen Sinko-hevonen ei ihan kuunnellutkaan selässä piipittävää Saimia, Nopan varpaan murtuminen pikkupentuna (mikämikä sillä on hätänä!?) ja muutamat päälle hyökkineet irtokoirat.
2. Kaikkien aikojen ensimmäinen lemmikkisi?
Ensimmäinen ikioma lemmikkini oli hermeliinikani Kikka ja sen lajitoveri Nuppu (siskoni kani) sekä Kikan varhaisen kuoleman jälkeen Nupun kaveriksi muuttanut kääpiöluppakorva Nalle.
Meidän perheen ensimmäinen koira oli kuitenkin hovawartnarttu Ella, joka ansaitsee kaneja suuremman erityismaininnan siitä, että minusta tuli pesunkestävä koiratyttö. Ella tuli meille, kun olin viisivuotias, ja kasvoimme yhdessä siihen saakka, kun se yhdeksänvuotiaana jouduttiin lopettamaan takapään halvaantumisen vuoksi. Hoffi, ei ehkä kaikkein ihanteellisin lapsiperhekoira. Ella oli kuitenkin meidän perheelle ihan täydellinen. Kiltti kuin mikä, oli täysillä mukana hevosleikeissä vetäen hyvin omaa rooliaan shetlanninponina. Ellan viimeisinä vuosina äiti uskalsi päästää meidät jo kahdestaankin lenkille. Iskän kanssa Ellan suurinta huvia oli kiskoa polkupyörää aivan päätöntä vauhtia. Pentuna Ella rakasti varastella minun ja yksivuotiaan siskoni rukkasia ja painella ne suussaan pitkin pihaa. Ennen sen kuolemaa ehdittiin käydä yhdessä pitkä metsälenkki ja ottaa poseerauskuvia. Yhtenä iltana tulin kaverilta kotiin ja äiti sanoi, että ikäviä uutisia. Vastasin heti, että Ella on kuollut.
3. Kerro suosikkiblogisi.
Apua, näitä on kyllä ihan tuhat ja yksi! No, muutaman mainitakseni...:
Ihmekoirat (sopivan huumoripitoista ja pöhelöä tekstiä, höperöitä villakoiria, mielenkiintoista asiaa mm. koulutuskysymyksistä)
Kaaponkujalla (ihana Pörri-sheltti, hyviä koulutuspohdintoja)
Somewhat (koiratanssi-ihastukseni!)
Niuniun nurkkaus (lappalaiskoirakytkös; aivan mahdottoman valloittavia ja hienoja kuvia!)
4. Lempiharrastuksesi?
No jos kerrankin jotain muuta kuin koiratouhuja. Koska, uskokaa tai älkää, mulla on myös muuta elämää kuin koirat (tämän kyllä harva uskoo). Lempiharrastuksia on oikeastaan kaksi: kulttuurin kaikensorttinen kuluttaminen ja urheilu. Konsertit, teatterit, leffat, oopperat, musikaalit, lukeminen, juokseminen, jumpassa käyminen... You name it!
5. Mikä on erikoisinta, mitä sinulle on sanottu?
Apua, en muista :D Selvästikään mitään maatajärisyttävän törkeitä juttuja en ole saanut kuulla. Mutta viimeeksi tänään joku vanhempi naisihminen tiedusteli kaupan kanssajonossa, josko voisin maksaa hänen kaljansa. Kieltäydyin kohteliaasti, ja olimme sillä sitten sujut.
6. Mikä on koulutaustasi?
Olen ylioppilas vm. 2010, ja tällä hetkellä opiskelen (aika monennetta vuotta) kasvatustieteitä Helsingin yliopistossa. Tarkoituksena olisi vuoden kuluttua valmistua vihdoin ja viimein luokanopettajaksi (se on se ala-asteen opettaja, kun moni ei nykyään tunnu tietävän, mitä luokanopettaja tarkoittaa).
7. Oletko koskaan muuttanut?
Kyllä! Joskin joitakin opiskelukavereita kuunnellessa huokaisen helpotuksesta, että muuttomääräni on toistaiseksi pysynyt kohtuullisena. Elämäni on rullaillut ensin Jyväskylästä Taipalsaarelle ja sieltä sitten Helsinkiin, jossa olen asunut kolmessa eri osoitteessa: idässä, lähes-keskustassa ja nyt pohjoisessa.
8. Onko sinulla jokin unelmien lemmikkieläin?
Ei oikeastaan ole. Koira on omaan elämään sopiva heppu. Joskus olen haaveillut kesyrotasta, mutta se haave tyssäsi sitten siihen, kun hoksasin kammoavani niiden karvattomia häntiä.
9. Millainen kotisi on?
Sotkuinen :D Ei vaan, opiskelija-asunnoksi varsin kompaktin kokoinen ja hyvällä pohjaratkaisulla varustettu.
10. Suurin haaveesi?
En nyt tiedä, onko tämä kaikista suurin, mutta haave kuitenkin. En edes tiedä, onko se missään määrin realistinen, mutta kuitenkin. Jos joskus elämä sen sallii, kuvittelen meidät asumaan maalle. Takkatuli, iso aidattu piha, pellolla laiduntavat lampaat ja pari hevosta, pikkuinen kanala ja sopiva määrä koiria. Leppoisa elämä vailla sen suurempia juttuja.
11. Mitä teet ja missä olet viiden vuoden päästä?
Toivoakseni olen vihdoin opetöissä. Asumme varmaankin vielä pk-seudulla, mutta ehkäpä jo kartoitamme mahdollisuuksia muuttaa vähän kauemmas? :)
1. Mikä on jännittävin kokemuksesi, mitä olet kokenut eläinten kanssa?
No huhhuh, näitähän riittää. Yksi jännittävimmistä taitaa olla eräs muinainen metsälenkki Siirin ja Selman kanssa, kun molemmat kirmailivat vapaina, ja yhtäkkiä polulla neniemme edessä seisoi hevonen. Ratsastaja puhui puhelimessa, hevosella ei ollut satulaa eikä ratsastajalla kypärää, joten aikamoisen vaaranpaikka oli käsillä. Kaikeksi onneksi heppa oli selvästikin tottunut koiriin, ja koirat olivat moisesta ilmestyksestä niin ymmällään, että kipittivät kutsusta kiltisti luokse -ja aivan äänettöminä (kuka Siirin tuntee, tietää, että tämä jos mikä on suuri harvinaisuus).
Muita jännittävyyksiä ovat olleet mm. ratsastusretki Unkarin pustalla, kun jättiläismäinen Sinko-hevonen ei ihan kuunnellutkaan selässä piipittävää Saimia, Nopan varpaan murtuminen pikkupentuna (mikämikä sillä on hätänä!?) ja muutamat päälle hyökkineet irtokoirat.
2. Kaikkien aikojen ensimmäinen lemmikkisi?
Ensimmäinen ikioma lemmikkini oli hermeliinikani Kikka ja sen lajitoveri Nuppu (siskoni kani) sekä Kikan varhaisen kuoleman jälkeen Nupun kaveriksi muuttanut kääpiöluppakorva Nalle.
Meidän perheen ensimmäinen koira oli kuitenkin hovawartnarttu Ella, joka ansaitsee kaneja suuremman erityismaininnan siitä, että minusta tuli pesunkestävä koiratyttö. Ella tuli meille, kun olin viisivuotias, ja kasvoimme yhdessä siihen saakka, kun se yhdeksänvuotiaana jouduttiin lopettamaan takapään halvaantumisen vuoksi. Hoffi, ei ehkä kaikkein ihanteellisin lapsiperhekoira. Ella oli kuitenkin meidän perheelle ihan täydellinen. Kiltti kuin mikä, oli täysillä mukana hevosleikeissä vetäen hyvin omaa rooliaan shetlanninponina. Ellan viimeisinä vuosina äiti uskalsi päästää meidät jo kahdestaankin lenkille. Iskän kanssa Ellan suurinta huvia oli kiskoa polkupyörää aivan päätöntä vauhtia. Pentuna Ella rakasti varastella minun ja yksivuotiaan siskoni rukkasia ja painella ne suussaan pitkin pihaa. Ennen sen kuolemaa ehdittiin käydä yhdessä pitkä metsälenkki ja ottaa poseerauskuvia. Yhtenä iltana tulin kaverilta kotiin ja äiti sanoi, että ikäviä uutisia. Vastasin heti, että Ella on kuollut.
 |
| Hitsi kun se olikin kiva koira <3 |
3. Kerro suosikkiblogisi.
Apua, näitä on kyllä ihan tuhat ja yksi! No, muutaman mainitakseni...:
Ihmekoirat (sopivan huumoripitoista ja pöhelöä tekstiä, höperöitä villakoiria, mielenkiintoista asiaa mm. koulutuskysymyksistä)
Kaaponkujalla (ihana Pörri-sheltti, hyviä koulutuspohdintoja)
Somewhat (koiratanssi-ihastukseni!)
Niuniun nurkkaus (lappalaiskoirakytkös; aivan mahdottoman valloittavia ja hienoja kuvia!)
4. Lempiharrastuksesi?
No jos kerrankin jotain muuta kuin koiratouhuja. Koska, uskokaa tai älkää, mulla on myös muuta elämää kuin koirat (tämän kyllä harva uskoo). Lempiharrastuksia on oikeastaan kaksi: kulttuurin kaikensorttinen kuluttaminen ja urheilu. Konsertit, teatterit, leffat, oopperat, musikaalit, lukeminen, juokseminen, jumpassa käyminen... You name it!
5. Mikä on erikoisinta, mitä sinulle on sanottu?
Apua, en muista :D Selvästikään mitään maatajärisyttävän törkeitä juttuja en ole saanut kuulla. Mutta viimeeksi tänään joku vanhempi naisihminen tiedusteli kaupan kanssajonossa, josko voisin maksaa hänen kaljansa. Kieltäydyin kohteliaasti, ja olimme sillä sitten sujut.
6. Mikä on koulutaustasi?
Olen ylioppilas vm. 2010, ja tällä hetkellä opiskelen (aika monennetta vuotta) kasvatustieteitä Helsingin yliopistossa. Tarkoituksena olisi vuoden kuluttua valmistua vihdoin ja viimein luokanopettajaksi (se on se ala-asteen opettaja, kun moni ei nykyään tunnu tietävän, mitä luokanopettaja tarkoittaa).
7. Oletko koskaan muuttanut?
Kyllä! Joskin joitakin opiskelukavereita kuunnellessa huokaisen helpotuksesta, että muuttomääräni on toistaiseksi pysynyt kohtuullisena. Elämäni on rullaillut ensin Jyväskylästä Taipalsaarelle ja sieltä sitten Helsinkiin, jossa olen asunut kolmessa eri osoitteessa: idässä, lähes-keskustassa ja nyt pohjoisessa.
8. Onko sinulla jokin unelmien lemmikkieläin?
Ei oikeastaan ole. Koira on omaan elämään sopiva heppu. Joskus olen haaveillut kesyrotasta, mutta se haave tyssäsi sitten siihen, kun hoksasin kammoavani niiden karvattomia häntiä.
9. Millainen kotisi on?
Sotkuinen :D Ei vaan, opiskelija-asunnoksi varsin kompaktin kokoinen ja hyvällä pohjaratkaisulla varustettu.
10. Suurin haaveesi?
En nyt tiedä, onko tämä kaikista suurin, mutta haave kuitenkin. En edes tiedä, onko se missään määrin realistinen, mutta kuitenkin. Jos joskus elämä sen sallii, kuvittelen meidät asumaan maalle. Takkatuli, iso aidattu piha, pellolla laiduntavat lampaat ja pari hevosta, pikkuinen kanala ja sopiva määrä koiria. Leppoisa elämä vailla sen suurempia juttuja.
11. Mitä teet ja missä olet viiden vuoden päästä?
Toivoakseni olen vihdoin opetöissä. Asumme varmaankin vielä pk-seudulla, mutta ehkäpä jo kartoitamme mahdollisuuksia muuttaa vähän kauemmas? :)
Kommentit
Lähetä kommentti