Zen vol3, aksaa, irtokoira ja onnistumisia
Siinäpä nuo tämän viikon pääpointit tulivatkin otsikossa mainituiksi. Maanantaina zen-kurssilla treenailtiin Munkkivuoren ostarilla ihmisille puhumista ja sitä, että se on ihan ok. Jouduin siis itse varsinaiseen tulikokeeseen, kun piti vieraille ihmisille käydä juttelemassa :D Käytiin teoriatasolla läpi myös rauhoittumismakuun ideaa, ja aionkin sitä ruveta kotona työstämään.
Perjantaina treenailtiin itseksemme kontaktitreeniä, ja sitten perjantain iltapissatuksella koitti meillekin se hetki, josta olen kuullut lähes jokaisen koiratuttavani valituksia: irtokoira! Iso saksanpaimenkoirauros äkkiä Nopan hännässä kiinni. Mitään ei ehtinyt käydä, mutta ärsytti silti melkoisesti. Juuri kun meidän koiraohitukset alkaa sujua kivasti! Tänään olenkin sitten palkkaillut Noppaa ahkerasti kaikista näkemistämme koirista, ja onneksionneksionneksi ei mitään sen suurempaa takapakkia koiraohituksissa ole tullut tuon typerän kohtaamisen takia.
Tänään käytiin taas aksaamassa. Tiina oli miettinyt erikoisesteistä koostuvaa rataa, jossa meille vanhoina tuttuina pituus ja rengas (joita ei kyllä aikoihin oltu tehty) ja uutena juttuna pussi. Pussissa ei yllättäen ollut Nopan kanssa mitään ongelmaa. Pari toistoa niin, että näön vuoksi pussin suu oli vähän koholla, ja se riitti. Hienosti Noppa rymisteli suljettuun pussiin ja kaahasi naama virneessä sieltä pihalle.
Yritin taiteilla ratapiirrosta, toivottavasti nuo estemerkit on edes suunnilleen niin kuin pitäisi...:
Simppeli rata, kun oltiin ensin testattu pussi. Kiva alkusuorakaahotus. Renkaan Noppa menee, mutta se pitää ohjata siihen. Ei riitä pelkkä hätäinen huitaisu renkaan suuntaan ja sanallinen käsky.
Lisäksi jatkettiin keppitreeniä. Ensimmäinen yritys meni ihan persiilleen, Noppa possuili minkä ehti, eikä edes yrittänyt ajatella muuta kuin ensimmäisen ohjurin alta pujahtamista. Ei muuta kuin piski jäähylle ja uusi yritys. Ja hitsin hitsi, sehän ajattelee joka kerta enemmän ja enemmän ja paremmin ja paremmin!
Niin ja niitä onnistumisia: Olen ollut vähän tuhma, enkä ole tehnyt zen-kurssin kotiläksyjä. Se vieraille randomtyypeille puhuminen kesken lenkin tuntuu vaan niin ahdistavalta! "Onneksi" kanssakulkijat ovat tällä viikolla olleet harvinaisen puheliaita, ja multa on pariinkin kertaan iltalenkillä kysytty röökiä, ja tänään bussissa pikkupoika tiedusteli, mahtaako Noppa olla opaskoira. Kävimme hänen kanssaan keskustelun, jossa mm. kerroin, ettei Noppaa saa tulla silittämään, ja Noppa kuunteli keskustelua ihan lunkisti. Hyvä Böbi! :)
Perjantaina treenailtiin itseksemme kontaktitreeniä, ja sitten perjantain iltapissatuksella koitti meillekin se hetki, josta olen kuullut lähes jokaisen koiratuttavani valituksia: irtokoira! Iso saksanpaimenkoirauros äkkiä Nopan hännässä kiinni. Mitään ei ehtinyt käydä, mutta ärsytti silti melkoisesti. Juuri kun meidän koiraohitukset alkaa sujua kivasti! Tänään olenkin sitten palkkaillut Noppaa ahkerasti kaikista näkemistämme koirista, ja onneksionneksionneksi ei mitään sen suurempaa takapakkia koiraohituksissa ole tullut tuon typerän kohtaamisen takia.
Tänään käytiin taas aksaamassa. Tiina oli miettinyt erikoisesteistä koostuvaa rataa, jossa meille vanhoina tuttuina pituus ja rengas (joita ei kyllä aikoihin oltu tehty) ja uutena juttuna pussi. Pussissa ei yllättäen ollut Nopan kanssa mitään ongelmaa. Pari toistoa niin, että näön vuoksi pussin suu oli vähän koholla, ja se riitti. Hienosti Noppa rymisteli suljettuun pussiin ja kaahasi naama virneessä sieltä pihalle.
Yritin taiteilla ratapiirrosta, toivottavasti nuo estemerkit on edes suunnilleen niin kuin pitäisi...:
Simppeli rata, kun oltiin ensin testattu pussi. Kiva alkusuorakaahotus. Renkaan Noppa menee, mutta se pitää ohjata siihen. Ei riitä pelkkä hätäinen huitaisu renkaan suuntaan ja sanallinen käsky.
Lisäksi jatkettiin keppitreeniä. Ensimmäinen yritys meni ihan persiilleen, Noppa possuili minkä ehti, eikä edes yrittänyt ajatella muuta kuin ensimmäisen ohjurin alta pujahtamista. Ei muuta kuin piski jäähylle ja uusi yritys. Ja hitsin hitsi, sehän ajattelee joka kerta enemmän ja enemmän ja paremmin ja paremmin!
 |
| Harmi kun tästä lämppälenkillä otetusta kuvasta tuli näin suttuinen, kun värit on muuten niin hienot :/ |
Niin ja niitä onnistumisia: Olen ollut vähän tuhma, enkä ole tehnyt zen-kurssin kotiläksyjä. Se vieraille randomtyypeille puhuminen kesken lenkin tuntuu vaan niin ahdistavalta! "Onneksi" kanssakulkijat ovat tällä viikolla olleet harvinaisen puheliaita, ja multa on pariinkin kertaan iltalenkillä kysytty röökiä, ja tänään bussissa pikkupoika tiedusteli, mahtaako Noppa olla opaskoira. Kävimme hänen kanssaan keskustelun, jossa mm. kerroin, ettei Noppaa saa tulla silittämään, ja Noppa kuunteli keskustelua ihan lunkisti. Hyvä Böbi! :)
Kommentit
Lähetä kommentti