Kuulemma jotkut huilaa viikonloppuisin.
Perjantai-ilta venyi ihmisväellä ja siis myös Nopalla reilusti lauantain puolelle Nightwishin ja teatterireissun vuoksi, ja lauantai aloitettiin hiukan silmät ristissä. Aamukoomasta toivuttuani kävin kuvailemassa Noppaa tulevaan Faunatar-yhteistyöpostaukseen (kun kerrankin aurinko näyttäytyi hetkellisesti!) ja sitten olikin jo aksatreeneihin lähdön aika.
En tiedä mikä oli Nopasta treeneissä kaikista parasta, mutta vahva veikkaus on se, kun Noppa ja Halti pääsivät rälläämään lämppälenkillä. Noppa ei ihan vähään aikaan olekaan päässyt juoksemaan muiden koirien kanssa, joten varsinkin se viiletti kuin heikkopäinen.
Itse treenit olivat hyvin tehokkaat: ehdittiin treenata keppejä ja paria erilaista radanpätkää. Nopalla raksuttaa keppien kohdalla. Muutaman yrityksen jälkeen se muisti, mistä viime viikolla oli saanut palkkaa, ja kipitti varsin näppärät kepit. Mutta kun mun pitikin siirtyä toiselle puolelle, vaadittiin taas samanlainen aivomyrsky kuin viikko sitten. Hienoa on se, että Noppa ajattelee. Se miettii niin vimmatusti, ja lopulta oivaltaa!
Kahta ylläolevaa radanpätkää tehtiin. Ja tiedättekö mitä. Mulla ei ehkä ole jalat enää niin solmussa, ja hommassa alkaa olla joku järkikin. Ja tiedättekö mitä muuta. Myös Noppa on kehittynyt: ykkösradan välistävedossa (hypyt 4 & 5) olin niin myöhässä kuin olla ja voi, mutta Noppa osasi. Se hidasti vauhtia ja katsoi, että mitä sä mamma sohlaat, meenkö mä nyt tästä vai häh. Kakkosrataan en oikeastaan edes tutustunut, ja touhu oli sen näköistä: sähläystä ja sohellusta. Mutta jälleen kerran Noppa teki just niinkuin piti!
On kiva huomata kehitystä meissä molemmissa. Kun loppukeväästä tilanne oli se, että mun piti itse osata vähintään 150-prosenttisesti, jotta sain Nopan sinne mihin halusin, niin nyt tilanne on se, että se lukee ja katsoo mua aivan eri tavalla, eikä kaahaa vailla silmiä ja korvia ensimmäiseen lähistöllä häämöttävään putkeen. Toki sitä pitää edelleen ohjata tarkasti, mutta nyt se sallii jo mun mokailunkin, ja saattaa silti onnistua.
Treenien jälkeen lauantain suoritukset senkun jatkuivat. Äkkiä koira kotiin, jotain hiukan säädyllisempää päälle, kuivashampoota menossa ryvettyneeseen päähän ja kohti ravintolailtaa.
Sunnuntain suoritukset puolestaan alkoivat herätyksellä aamuviiden jälkeen, kun suuntasin tokokokeeseen talkoohommiin. Taitavista tokoilijoista innostuneina mekin tokoiltiin tänään pitkästä aikaa. Tsekkasin alokasluokan liikkeet läpi, ja kappas: mun koirahan osaa. Kuka sen on opettanut? Okei, kyllä se seuraamisessa keulii herkästi ja luoksetulossa perusasento on säännönmukaisesti vino, ja paikkamakuusta nyt ei edes puhuta, mutta sillä on mieletön asenne ja hirvittävän hauskaa. Voiskohan se joku, joka sen on salaa käynyt opettamassa, lähteä sen kanssa kokeeseen?
Viikonlopun hulinat on pian päätöksessään. Vielä iltalenkille Tiinan ja koirapoikien kanssa, ja sitten mun vapaa koti-ilta-aika pääsee vihdoin alkamaan tämän viikonlopun osalta! (Klo 21 sunnuntai-iltana, voishan se kai huonomminkin mennä?)
En tiedä mikä oli Nopasta treeneissä kaikista parasta, mutta vahva veikkaus on se, kun Noppa ja Halti pääsivät rälläämään lämppälenkillä. Noppa ei ihan vähään aikaan olekaan päässyt juoksemaan muiden koirien kanssa, joten varsinkin se viiletti kuin heikkopäinen.
Itse treenit olivat hyvin tehokkaat: ehdittiin treenata keppejä ja paria erilaista radanpätkää. Nopalla raksuttaa keppien kohdalla. Muutaman yrityksen jälkeen se muisti, mistä viime viikolla oli saanut palkkaa, ja kipitti varsin näppärät kepit. Mutta kun mun pitikin siirtyä toiselle puolelle, vaadittiin taas samanlainen aivomyrsky kuin viikko sitten. Hienoa on se, että Noppa ajattelee. Se miettii niin vimmatusti, ja lopulta oivaltaa!
Kahta ylläolevaa radanpätkää tehtiin. Ja tiedättekö mitä. Mulla ei ehkä ole jalat enää niin solmussa, ja hommassa alkaa olla joku järkikin. Ja tiedättekö mitä muuta. Myös Noppa on kehittynyt: ykkösradan välistävedossa (hypyt 4 & 5) olin niin myöhässä kuin olla ja voi, mutta Noppa osasi. Se hidasti vauhtia ja katsoi, että mitä sä mamma sohlaat, meenkö mä nyt tästä vai häh. Kakkosrataan en oikeastaan edes tutustunut, ja touhu oli sen näköistä: sähläystä ja sohellusta. Mutta jälleen kerran Noppa teki just niinkuin piti!
On kiva huomata kehitystä meissä molemmissa. Kun loppukeväästä tilanne oli se, että mun piti itse osata vähintään 150-prosenttisesti, jotta sain Nopan sinne mihin halusin, niin nyt tilanne on se, että se lukee ja katsoo mua aivan eri tavalla, eikä kaahaa vailla silmiä ja korvia ensimmäiseen lähistöllä häämöttävään putkeen. Toki sitä pitää edelleen ohjata tarkasti, mutta nyt se sallii jo mun mokailunkin, ja saattaa silti onnistua.
Treenien jälkeen lauantain suoritukset senkun jatkuivat. Äkkiä koira kotiin, jotain hiukan säädyllisempää päälle, kuivashampoota menossa ryvettyneeseen päähän ja kohti ravintolailtaa.
Sunnuntain suoritukset puolestaan alkoivat herätyksellä aamuviiden jälkeen, kun suuntasin tokokokeeseen talkoohommiin. Taitavista tokoilijoista innostuneina mekin tokoiltiin tänään pitkästä aikaa. Tsekkasin alokasluokan liikkeet läpi, ja kappas: mun koirahan osaa. Kuka sen on opettanut? Okei, kyllä se seuraamisessa keulii herkästi ja luoksetulossa perusasento on säännönmukaisesti vino, ja paikkamakuusta nyt ei edes puhuta, mutta sillä on mieletön asenne ja hirvittävän hauskaa. Voiskohan se joku, joka sen on salaa käynyt opettamassa, lähteä sen kanssa kokeeseen?
Viikonlopun hulinat on pian päätöksessään. Vielä iltalenkille Tiinan ja koirapoikien kanssa, ja sitten mun vapaa koti-ilta-aika pääsee vihdoin alkamaan tämän viikonlopun osalta! (Klo 21 sunnuntai-iltana, voishan se kai huonomminkin mennä?)
Kommentit
Lähetä kommentti